Avaa päävalikko
Tämä artikkeli käsittelee kovakuoriaista. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.

Kultakuoriainen (Cetonia aurata) on lehtisarvisiin (Scarabaeidae) kuuluva kovakuoriaislaji.[1]

Kultakuoriainen
Rosenkäfer Cetonia aurata.jpg
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Kovakuoriaiset Coleoptera
Alalahko: Erilaisruokaiset Polyphaga
Osalahko: Scarabaeiformia
Yläheimo: Turilasmaiset Scarabaeoidea
Heimo: Lehtisarviset Scarabaeidae
Alaheimo: Cetoniinae
Tribus: Cetoniini
Suku: Cetonia
Laji: aurata
Kaksiosainen nimi

Cetonia aurata
Linnaeus, 1761

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Kultakuoriainen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kultakuoriainen Commonsissa

Kultakuoriainen siivet levitettynä.

TuntomerkitMuokkaa

KokoMuokkaa

Kotelosta kuoriutumisen jälkeen täysikasvuinen kultakuoriainen on keskimäärin noin 20 millimetrin mittainen.[1]

UlkonäköMuokkaa

Kuoriainen on väriltään yleensä kiiltävän metallinvihreä, vaikka yksilökohtaisesti väritys saattaakin joskus vaihdella myös pronssin, kuparin, violetin, sinimustan ja harmaan välillä. Se on leveäselkäinen ja sen peitinsiivissä on ohutta vaaleaa kirjailua. Kultakuoriainen muistuttaa suuresti lähisukulaistaan kuparikuoriaista (Protaetia cuprea tai Potosia cuprea).[1]

 
Kultakuoriainen

LevinneisyysMuokkaa

Kultakuoriaiset ovat melko yleisiä koko Euroopassa, mutta erityisesti niitä esiintyy Etelä- ja Keski-Euroopassa.

Suomessa kultakuoriainen on yleinen lähes koko maassa.[1]

ElintavatMuokkaa

Aikuinen kultakuoriainen on päiväaktiivinen ja viihtyy kesän auringonpaisteessa. Se on myös taitava lentäjä: lentoon lähtiessään sen ei tarvitse levittää peitinsiipiään, sillä kuoriainen voi työntää lenninsiipensä esille peitinsiipien alla olevista lovista.[1]

 
Kultakuoriainen lähdössä lentoon.
 
Kultakuoriaisen kotelo.

RavintoMuokkaa

Kuoriainen viihtyy hyvin putkikasvien kukinnoilla, joilla se käyttää kukkien siitepölyä ja terälehtiä ravinnokseen. Kuoriaiselle kelpaa hyvin myös ruusun, ohdakkeen ja mesiangervon kukat.

Toukat elävät lahossa puuaineksessa tai kasvien juuria syöden.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f Seppo Parkkinen: Selkärangattomat: Kotimaan luonto-opas, s. 492–493. Kultakuoriainen. Helsinki: WSOY, 1996. ISBN 951-0-19804-8.

Aiheesta muuallaMuokkaa