Kulkutautisairaala
Kulkutautisairaala oli tartuntatauteja sairastavien ihmisten hoitoon erikoistunut sairaala. Ne olivat suuruutensa mukaan joko erillisiä rakennuksia tai suureen rakennukseen sijoitettuja osastoja. Kukin tila oli tarkoitettu vain yhtä tiettyä tautia sairastaville potilaille. Näin esimerkiksi kurkkumätää, tuhkarokkoa ja tulirokkoa poteville oli kullekin oma tila. Suuremmissa kulkutautisairaaloissa oli lisäksi tarkastusosasto, jonne sijoitettiin ne potilaat, joiden tautia ei ollut vielä diagnosoitu. Sairaalan henkilökunnalla oli tarkat ohjeet puhdistautumiseen ja vaatteiden vaihtoon, jottei taudit leviäisi osastolta toiselle tai sairaalan ulkopuolelle. Hyvin varustetuissa kulkutautisairaaloissa oli erillinen desinfiointilaitos tautien leviämisen ehkäisyä varten.[1]
Vuoden 1928 alussa voimaan tullut terveydenhoitolaki määräsi, että jokaisessa kaupungissa tuli olla kulkutautisairaala. Kauppaloiden ja maalaiskuntien tuli laatia suunnitelma ja varata huoneisto ja tarvittavat välineet mahdollisesti ilmaantuviin tartuntatauteihin sairastuneita varten.[2][1] Kunnalliset kulkutautisairaalat lakkautettiin 1960-luvulla vähitellen ja sairaalahoitoa tarvitsevat tartuntatautipotilaat keskitettiin keskussairaaloiden tartuntatautiosastoille. Vuoden 1956 sairaalalain mukaan kunnilla tuli olla tartuntatautiosastolla yksi hoitopaikka jokaista alkavaa 5 000 asukasta kohti. Näiden paikkojen lisäksi kuntien tuli hankkia muista sairaaloista valtioneuvoston päättämä määrä hoitopaikkoja tartuntatautisia varten.[3][4]
Kulkutautisairaalan vanha nimitys oli kuumesairaala.[5]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Iso tietosanakirja. Osa 7, palsta 226, hakusana kulkutautisairaala. Helsinki: Otava, 1934.
- ↑ Terveydenhoitolaki, Suomen asetuskokoelma 192/1927.
- ↑ Sairaalalaki, Suomen asetuskokoelma 49/1956.
- ↑ Uusi tietosanakirja. Osa 11, palsta 506, hakusana kulkutautisairaala. Helsinki: Tietosanakirja oy, 1962.
- ↑ Iso tietosanakirja. Osa 7, palsta 434, hakusana kuumesairaala. Helsinki: Otava, 1934.