Kukouri

Suomenlahden saari Kotkassa

Kukouri on pieni linnakesaari Kotkassa Kotkansaaren edustalla. Saarella sijaitsee venäläiseen Ruotsinsalmen merilinnoitukseen kuuluvan Fort Slavan (Fort la Gloire, Kunnian linnake)[1] rauniot. Saari on nykyisin suosittu retkeilykohde ja siellä on venelaituri, mutta ei palveluita.

Fort Slavan restauroitua osaa.

Fort Slavan rakentaminen ja arkkitehtuuriMuokkaa

Fort Slava kuuluu Ruotsinsalmen merilinnoituksen uloimpiin linnakkeisiin. Saaren linnoittaminen alkoi Kustaa III:n sodan jälkeen vuonna 1792 ja linnake valmistui 1794.[2][3] Eräiden viimeistelytöiden osalta työt jatkuivat vuoteen 1796.[1]

Ensimmäisena rakennusvuonna pientä hiekkariuttaa laajennettiin ensin maa- ja kivitäytteellä, jotta linnoitukselle saatiin riittävän vahva perustus. Toisena rakennusvuonna saarelle kuljetettiin rakennusmateriaalit ja laskettiin perusta.[2] Linnakkeen erikoisuutena on sen täysin pyöreä pohjamuoto, mikä on Suomessa ainoa laatuaan. Bomarsundin linnoituksen pohjamuoto on myös pyöreähkö.[4] Linnakkeen holvimaisesti katettu kehärakenne on halkaisijaltaan 75 metriä. Linnake koostui kahdestakymmenestä kahdesta holvatusta kasematista. Yksi kasemateista oli tarkoitettu ammusvarastoksi, muut puolustuskäyttöön. Ammusvarastoa lukuun ottamatta jokaisessa kasematissa oli kaksi tykkiaukkoa 36 naulan tykkiä varten. Kaikkiaan linnoituksessa oli 44 tykkiä. Joka toisessa holvissa oli seinällä eristetty, lämmitettävä majoitustila sisäpihan puolella. Kaikkien kasemattien lattiat oli kivetty, mutta majoitustiloissa oli kiveýksen päällä lautalattia.[2][3][5] Kasemattien holvien katoissa oli suuria ilmanvaihtokanavia ruudinsavun poistumisteinä.[2] Linnoituksen vahvan katon ulommaisella reunalla oli avoin, maanpeitteinen ampumakäytävä rintasuojineen keveitä tykkejä ja kiväärimiehiä varten. Myöhemmin vuonna 1835 ampumataso katettiin peltikatolla. Fort Slavan sisään kuljettiin itäpuolen uusklassista tyyliä edustavasta portista, jota kehystivät rustikoidut pilasterit ja päätykolmio.[5] Portin yhteydessä oli vartiohuone, muonavarasto ja keittiö. Saaren keskellä oli makean veden kaivo.[2] Linnoituksen portin edessä oli typistetyn nuolen muotoinen, hirsirakenteinen laituri.[5] Linnoituksen muurit oli alun perin rapattu ja maalattu vaalenpunaisella värillä.[6]

Merialue Fort Slavasta itään Kuutsalon saareen suuntaan oli tarkoitettu Venäjän avomerilaivaston ankkuripaikaksi. Tämä alue oli suojattu linnoituksen ja Kuutsalon Halssinsaaren väliin sijoitetulla puomilla. Rautapiikeillä vahvistettu puomi oli rakennettu 3–5 tukin nipuista ja oli toista kilometriä pitkä. Puomi oli ankkuroitu kahteen kivitäytteiseen puuarkkuun.[2]

Fort Slavan käyttöMuokkaa

Suomen sodan jälkeen Ruotsinsalmen merilinnoitukset menettivät sotilaallista merkitystään ja ne ajettiin vähitellen alas. 1830-luvun lopulla merilinnoinnoituksesta ainoastaan Fort Slava oli enää suoraan sotilasviranomaisten alaisuudessa. Linnakkeessa oli pieni venäläinen vartiosto.[7][5][8] Fort Slavan menetettyä sotilaallista merkitystä se toimi vankilana. Vangeista tunnetuimmat ovat viisi dekabristikapinallista, jotka tuotiin saarelle Pietarista 17.8.1826: everstiluuntnantti Matvej Ivanovitš Muravev-Apostol, kapteeni ja kirjailija Aleksandr Aleksandrovitš Bestužev, kapteeni Alexej Ivanovitš Tjutšev, kapteeni Ivan Dmitrijeviš Jakuškin sekä luutnantti Anton Petroviš Arbuzov. Kaikki viisi olivat vangittuina saarella lokakuun 1827 loppuun saakka, jolloin heidät siirrettiin edelleen Siperiaan kärsimään rangaistustaan. Vangeilla olisi ollut mahdollisuus jäädä Fort Slavaan, mutta kaikki valitsivat mielummin Siperian.[9] Vangeista kapteeni Ivan Jakuškin kirjoitti myöhemmin vankilansa oloista muistelmissaan.[10][11]

Fort Slavan muista vangeista ei ole tarkempaa tietoa, mutta ilmeisesti vankeja oli saarella ajoittain. Vielä 1840-luvulla kasematteja kunnostettiin vankilakyttöön.[10]

Fort Slavan tuhoMuokkaa

 
Fort Slavan raunioita.

Krimin sodan alkaessa Fort Slava laitettiin puolustuskuntoon vuonna 1854. Kasematteihin sijoitettiin 42 tykkiä ja ampumatasanteen päälle rakennettu peltikatto purettiin ja tasanne kunnostettiin. Huhtikuussa 1854 linnakkeessa oli upseereita ja miehistöä kaikkiaan 242 henkeä. Syksyllä 1854 Fort Slava kuitenkin päätettiin tyhjentään sotaväestä ja jätettiin tyhjilleen.[12]

Seuraavana kesänä 15.6.1855 brittiläinen laivasto-osasto rantautui saareen ja poltti kaikki puurakenteet laituria myöten. Heinäkuun 21. päivänä höyryfregatti HMS Arrogantin johtama 14 aluksen laivasto-osasto palasi saarelle ja tuhosi linnakkeen lopullisesti räjäyttämällä. Kirjallisuudessa räjäytyspäiväksi on usein virheellisesti mainittu 26.7. tai 27.7., mutta aikaisempi tuhoamispäivä perustuu HMS Arrogantin kapteenin Hastings Reginald Yelvertonin antamaan raporttiin.[7][12]

Krimin sodan jälkeen Fort Slavaa ei enää korjattu, ja rauniot saivat jäädä rappeutumaan. Tuhoutumista lisäsi se, että lähiseutujen asukkaan kuljettivat saarelta pois käyttökelpoista materiaalia kuten tiiliä.[12] Jäljellä olevat rauniot suojeltiin muinaismuistona vuonna 1899.[13]

Linnoituksen restaurointiMuokkaa

Museovirasto käynnisti linnoituksen tutkimisen ja osittaisen esiinkaivamisen vuosina 1968–1971. Tutkimuksia ja linnoituksen restaurointia jatkettiin uudelleen vuosina 1988–1993.[14][15] Restauroinnissa suurin osa linnoituksesta jätettiin koskemattomaksi, mutta osa muurista rekonstruoitiin alkuperäisen rakenteen mukaisesti ja katettiin puisella katoksella, joka kuvaa rakennuksen alkuperäistä hahmoa ja suojaa sitä.[16][3][17] Linnakkeen ampuma-aukkoja muurattiin uudelleen Pietarin merisotahistorian keskusarkistosta löytyneiden alkuperäispiirustusten mukaan.[3][6]

Aiheesta muuallaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Airola, Olli: Ruotsinsalmen merilinnoitus ja sen sotilaallinen merkitys. Teoksessa Ruotsinsalmen merilinnoitus 1790–1855. Toim. Olli Airola & Kaisu Harjunpää. Kymenlaakson museon julkaisuja No 1, Kotka 1978, sivut 7–84.
  • Kairamo, Maija: Fort Slavan kunnostushanke 1986–1993. Teoksessa Fort Slava. Restaurointi 1988–1993. Toimittanut Helena Rosén. Museoviraston rakennushistorian osaston raportteja 9. Museovirasto, Helsinki 1995, sivut 7–8.
  • Midy, Isabelle: Dekabrister på fästning i Finland. Teoksessa Historisk Tidskrift för Finland 3/1993. Historiska föreningen r.f., Helsingfors 1993, sivut 389–409.
  • Palmberg, Harry: Ruotzinsalmi: kuvauksia Kotkanseudun vanhemmasta historiasta. Suomentanut Eero Viitanen. Kymenlaakson Museoyhdistys, Kouvola 1933.
  • Rosén, Helena: Linnoituksen historia. Teoksessa Fort Slava. Restaurointi 1988–1993. Toimittanut Helena Rosén. Museoviraston rakennushistorian osaston raportteja 9. Museovirasto, Helsinki 1995, sivut 9–17.
  • Rosén, Ragnar: Kotkan esivaiheet. Teoksessa Kotkan historia, osa I. Toimittanut Leo Anttila, Aino Halila, Väinö Meltti, Gabriel Nikader, Ragnar Rosén & Carl-Michael Runeberg. Suomen Punaisen Ristin Kymen piirihallitus, Helsinki 1953, sivut 1–90.
  • Suomalaiset linnoitukset 1720-luvulta 1850-luvulle. Toim. Veli-Pekka Suhonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2011. ISBN 978-952-222-275-6.
  • Tomminen, Hannu: Restauroinnin ja katoksen toteutus. Teoksessa Fort Slava. Restaurointi 1988–1993. Toimittanut Helena Rosén. Museoviraston rakennushistorian osaston raportteja 9. Museovirasto, Helsinki 1995, sivut 22–36.

ViitteetMuokkaa

  1. a b Rosén 1995, s. 9.
  2. a b c d e f Airola 1978, s. 36.
  3. a b c d Kotkan linnoitukset Museovirasto. Viitattu 6.5.2011. Web archive 2007
  4. Suomalaiset linnoitukset 1720-luvulta 1850-luvulle 2011, s. 218.
  5. a b c d Rosén 1995, s. 10.
  6. a b Rosén 1995, s. 16.
  7. a b Palmberg 1933, s. 84.
  8. Rosén 1953 s. 66–67.
  9. Midy 1993, s. 393, 396.
  10. a b Rosén 1995, s. 11.
  11. Midy 1993, s. 393.
  12. a b c Rosén 1995, s. 12.
  13. Kairamo 1995, s. 7.
  14. Rosén 1995, s. 12, 16.
  15. Kukouri web.archive.org. Viitattu 6.5.2011. Web archive 2007
  16. Tomminen 1995, s. 24.
  17. Kotkan linnoitukset Museovirasto restauroi. Museovirasto. Viitattu 10.3.2021.