Kubanin portaat on eräs hävittäjälentäjien käyttämä ilmataistelutaktiikka. Sen kehitti venäläinen hävittäjälentäjä Aleksandr Pokryškin. Hän muotoili sen Kubanin luona käytyjen ratkaisutaistelujen aikana natsi-Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon.[1] Siinä on piirteitä suomalaisten varsinkin jatkosodan alussa omaksumasta heiluritaktiikasta sekä Thach weavesta. Kubanin portaita käytettiin sovelletusti jopa vielä Korean sodassa.[2]

Amerikkalaisvalmisteista Bell P-39 Airacobraa tuotiin suurin määrin (yli 4 000 kpl) neuvostoilmavoimien käyttöön, jossa se toimi hävittäjätoiminnan ohella maataistelukoneenakin.

Kubanin portaat perustuu nopeaan hyökkäykseen ja pikaiseen irtautumiseen ilmataistelusta. Siinä pyritään hyödyntämään suuremman lentokorkeuden ja korkeamman lentonopeuden tuomia etuja vastustajaan nähden. Avainsanat tässä tekniikassa ovat: "korkeus-nopeus-liike-tulitus" (ven. vysota-skorost-manjovr-ogon). Ratkaisevaa oli, että rintamalle taistelukäyttöön saatiin riittävän suorituskykyisiä lentokoneita, joista ratkaisevia olivat MiG-3 eräänä ensimmäisistä neuvostovalmisteisista ja englantilaiset sekä amerikkalaiset Lend-Lease -aseapuna toimitetut taistelukoneet.[3]

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Mellinger & Stanaway, 2002: s. 62
  2. Mellinger & Stanaway, 2002: s. 60-63.
  3. http://www.historyofwar.org/articles/weapons_P-39_Airacobra_Soviet.html Viitattu 1.12.2019.