Kruunuerakkohaukka
Kruunuerakkohaukka (Buteogallus coronatus) on eteläamerikkalainen päiväpetolintu. Lajin nimesi Louis Jean Pierre Vieillot 1817. Se luokiteltiin aiemmin erakkohaukkojen sukuun (Harpyhaliaetus), mutta molekyylitutkimusten perusteella se kuuluu luhtahaukkojen suvun neljä lajia käsittävään kladiin.[2]
| Kruunuerakkohaukka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Päiväpetolinnut Accipitriformes |
| Heimo: | Haukat Accipitridae |
| Alaheimo: | Buteoninae |
| Suku: | Luhtahaukat Buteogallus |
| Laji: | coronatus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Buteogallus coronatus |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Linnun pituus on 75–85 cm, naaraan ollessa hieman koirasta kookkaamman. Lintu voi painaa 3 kg. Kookas haukka, jolla on lyhyt pyrstö ja pitkät jalat. Höyhenpuku on pääosin tummanruskea, tummassa pyrstössä on vaalea poikkiraita ja koivet ovat keltaiset. Päälaella on töyhtö. Nuoren linnun vaalea vatsapuoli on tummaviiruinen ja höyhenpuku on kauttaaltaan vaaleampi kuin vanhan linnun. Laji voi elää 40-vuotiaaksi.
Kruunuerakkohaukka istuskelee mielellään pylväiden, aidantolppien tms. nokassa vaanien saalista. Se vaikuttaa kömpelöltä mutta on kuitenkin tehokas saalistaja.
Erakkohaukkoja on 2 lajia, tämän lajin lisäksi erakkohaukka (H. solitarius).
Esiintyminen muokkaa
Laji asuttaa Etelä-Amerikan keskiosia Andien itäpuolella Boliviassa, Brasiliassa, Argentiinassa ja Paraguayssa. Uruguaysta laji on mahdollisesti kuollut sukupuuttoon. Laji on uhanalainen, vaarantunut. Vähenemisen syistä ei olla täysin selvillä, mutta ainakin paikalliset maanviljelijät ja karjankasvattajat ampuvat niitä. Tappaminen on vähentynyt viime vuosikymmeninä.
Elinympäristö muokkaa
Avoimet ja harvakasvuiset metsät sekä pampa.
Lisääntyminen muokkaa
Naaras munii vain yhden munan.
Ravinto muokkaa
Pyydystää saaliikseen nisäkkäitä, pääasiassa jyrsijöitä ja jäniseläimiä, sekä lintuja, kaloja ja todennäköisesti myös käärmeitä.
Lähteet muokkaa
- Perrins, Christopher M. (päätoim.) 1992: Otavan lintutieto - Maailman linnut. Otava. Italia. ISBN 951-1-12001-8
- Accueil
- IUCN esiintymiskartta
Viitteet muokkaa
- ↑ BirdLife International: Buteogallus coronatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 7.5.2014. (englanniksi)
- ↑ Bierregaard, R.O., Jr, Christie, D.A., Kirwan, G.M. & Marks, J.S: Crowned Solitary Eagle (Buteogallus coronatus). Teoksessa del Hoyo, J., Elliott, A., Sargatal, J., Christie, D.A. & de Juana, E. (toim.): Handbook of the Birds of the World Alive. Barcelona: Lynx Edicions, 2018. Teoksen verkkoversio (viitattu 20.3.2018). (englanniksi)