Kristóf Milák (s. 20. helmikuuta 2000) on unkarilainen uimari, joka on menestynyt perhosuinnissa. Hän on voittanut kaksi olympiakultaa, kolme maailmanmestaruutta ja kahdeksan Euroopan-mestaruutta.[3]

Kristóf Milák
Kristóf Milák nuorten olympialaisissa 2018.
Kristóf Milák nuorten olympialaisissa 2018.
Henkilötiedot
Syntynyt20. helmikuuta 2000 (ikä 24)
Kansalaisuus  Unkari
Uimari
Pituus 190 cm[1]
Paino 83 kg[1]
Lajit perhosuinti
Ennätykset maailmanennätys 200 m perhosuinti (1.50,34) (pitkä rata)
Euroopan ennätys 100 m perhosuinti (49,68) (50 m rata)[2]
Voitot 2 olympiakultaa,
3 maailmanmestaruutta,
8 Euroopan-mestaruutta
Mitalit
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Tokio 2020 200 m perhosuinti
Kultaa Kultaa Pariisi 2024 100 m perhosuinti
Hopeaa Hopeaa Tokio 2020 100 m perhosuinti
Hopeaa Hopeaa Pariisi 2024 200 m perhosuinti
MM-kilpailut (pitkä rata)
Kultaa Kultaa Gwangju 2019 200 m perhosuinti
Kultaa Kultaa Budapest 2022 100 m perhosuinti
Kultaa Kultaa Budapest 2022 200 m perhosuinti
Hopeaa Hopeaa Budapest 2017 100 m perhosuinti
EM-kilpailut (pitkä rata)
Kultaa Kultaa Glasgow 2018 200 m perhosuinti
Kultaa Kultaa Budapest 2020 100 m perhosuinti
Kultaa Kultaa Budapest 2020 200 m perhosuinti
Kultaa Kultaa Rooma 2022 100 m perhosuinti
Kultaa Kultaa Rooma 2022 200 m perhosuinti
Kultaa Kultaa Rooma 2022 4 × 200 m vapaauinti
Kultaa Kultaa Belgrad 2024 100 m perhosuinti
Kultaa Kultaa Belgrad 2024 200 m perhosuinti
Hopeaa Hopeaa Rooma 2022 100 m vapaauinti
Hopeaa Hopeaa Rooma 2022 4 × 100 m vapaauinti
EM-kilpailut (lyhyt rata)
Hopeaa Hopeaa Kazan 2021 200 m perhosuinti

Milák voitti vuosina 2016–2018 kahdeksan nuorten Euroopan-mestaruutta, vuonna 2017 neljä nuorten maailmanmestaruutta ja vuonna 2018 kolme kultaa nuorten olympialaisissa sekä kaikissa niissä myös himmeämpiä mitaleja. Ensimmäisen aikuisten arvokisamitalinsa hän saavutti maailmanmestaruuskilpailuissa 2017 uimalla 100 metrin perhosuinnissa Caeleb Dresselin takana hopealle.[3] Pitkän radan EM-kilpailuissa 2018 Milák voitti kultaa 200 metrin perhosuinnissa ajalla 1.52,79.[3][4] MM-kilpailuissa 2019 hän voitti 200 metrin perhosuinnissa kultaa maailmanennätysajalla 1.50,73 ja jätti hopeamitalisti Daiya Seton 3,13 sekunnin päähän.[3]

Toukokuussa 2021 uiduissa EM-kilpailuissa Milák voitti kultaa 100 metrin ja 200 metrin perhosuinnissa. Myöhemmin samana vuonna Tokion olympialaisissa hän voitti 200 metrillä kultaa olympiaennätysajalla 1.51,25, millä hän voitti hopeamitalisti Tomoru Hondan 2,48 sekunnilla.[3] Lisäksi hän saavutti hopeaa 100 metrin perhosuinnissa euroopanennätysajalla 49,68, jääden jälkeen Yhdysvaltain Caeleb Dresselistä 0,23 sekuntia.[5][3] Hän sai samana vuonna lyhyen radan EM-hopeaa 200 metrin perhosuinnissa.[3]

Milák voitti Budapestissa 2022 maailmanmestaruuden 100 metrin perhosuinnissa ajalla 50,14 ja 200 metrin perhosuinnissa maailmanennätysajalla 1.50,34. Saman vuoden Rooman EM-kilpailuissa hän saavutti kultaa 100 metrin perhosuinnissa ajalla 50,33, 200 metrin perhosuinnissa ajalla 1.52,01 ja 4 × 200 metrin vapaauintiviestissä sekä hopeaa 100 metrin vapaauinnissa ja 4 × 100 metrin vapaauintiviestissä.[3]

Vuonna 2024 Milák voitti kultaa 100 ja 200 metrin perhosuinnissa Belgradin pitkän radan EM-kilpailuissa. Pariisin olympialaisissa hän voitti kultaa 100 metrin perhosuinnissa ajalla 49,90 ja saavutti hopeaa 200 metrin perhosuinnissa ajalla 1.51,75.[3]

Milákin pitkän radan perhosuintiennätykset ovat 100 metrillä 49,68 vuonna 2021 käydyistä olympialaisista ja 200 metrillä maailmanennätys 1.50,34 MM-kilpailuista 2022. Lyhyellä radalla hänen ennätyksensä samoilta matkoilta ovat 49,56 ja 1.49,86, molemmat marraskuulta 2022.[3]

Lähteet

muokkaa
  1. a b Kristof Milak International Swimming League. Arkistoitu 1.8.2021. Viitattu 1.8.2021. (englanniksi)
  2. Milak, Kristof (2000) swimrankings.net. Viitattu 10.8.2024. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i j Kristof Milak World Aquatics. Viitattu 10.8.2024. (englanniksi)
  4. Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 40, s. 309. Urheilumuseo, 2019. ISBN 978-952-6644-14-1
  5. Swimming - Final Results - Men's 100m Butterfly Tokyo 2020. Arkistoitu 2.8.2021. Viitattu 1.8.2021. (englanniksi)