Vannehame
Vannehame eli krinoliini on hameen kellomaiseksi pönkittävä vannekehikkoinen alushame.[1] Vannehametta käytettiin erityisesti biedermeier- ja viktoriaanisella kaudella, noin vuosina 1840[2]–1870. Nykyään hääpuvuissa saatetaan käyttää krinoliinia.
Varhaisimmat krinoliinit valmistettiin paksusta jouhikankaasta (krin-jouhi ja pellavapalttina) ja valaanluista. Muoto saatiin pitämällä useita alushameita päällekkäin. Vuoden 1857 tienoilla kehitettiin metallisilla vanteilla tuettu krinoliini ja kömpelöt alushamekerrokset jäivät pois muodista. Kevyt vannehame mahdollisti hameiden koon suurenemisen.[3] Vannehameet olivat suurimmillaan 1850- ja 1860-lukujen taitteessa. Krinoliini oli suosittu niin varakkaiden kuin työläistenkin keskuudessa.[2]
Krinoliinit olivat hyvin monimutkaisia pukea päälle ja käyttäjä tarvitsi yleensä apulaisen saadakseen sen päälle. Tämä saattaa olla myös syy siihen, miksi krinoliinien suosio väheni vähitellen. Vannehameen muoto alkoi vaihtumaan vuoden 1862 tienoilla. Kellomainen muoto vaihtui edestä litteämmäksi painopisteen siirtyessä vuosikymmenen loppuun mennessä taakse.[4] Silloin alettiin käyttää niin sanottua turnyyriä.
Krinoliini oli satiirikkojen suosiossa ja suosion huippuvuosina vannehameista tehtiin lukuisia pilakuvia. Erityisesti krinoliinin suuri koko ja onnettomuusalttius oli pilakuvien aiheena. Krinoliini saattoi ponnahtaa ylös istuutuessa ja kaatuessa oli hankala päästä ylös.[3]
Lähteet
muokkaa- April Calahan & Karen Cannel: Fashion plates, 150 years of style. Yale university press, 2015. ISBN 9780300197709
Viitteet
muokkaa- ↑ Kielitoimiston sanakirja Päivitetty 2014. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 30.1.2015.
- ↑ a b Crinoline, Britannica
- ↑ a b Calahan & Cannel, sivu 206
- ↑ Calahan & Cannel, sivu 220
Aiheesta muualla
muokkaa- Krinoliini - pukujen kuningatar ja kuningattarien puku, Seura, 21.06.1939, nro 25, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot