Kosti Heiskanen
Kosti Mikael Heiskanen (alkujaan Konstantin Mihailovitš Lebedev, ven. Константин Михайлович Лебедев; s. huhtikuu 1978 Leningrad) on venäläinen propagandisti, joka on esiintynyt venäläisissä ja venäläismielisissä tiedotusvälineissä suomalaisena toimittajana.[1] Hänen esivanhempansa olivat Neuvostoliittoon 1930-luvulla loikanneita stalinisteja.[1][2]
| Kosti Heiskanen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | huhtikuu 1978 Leningrad |
| Kansalaisuus |
Venäjä Suomi |
| Ammatti | toimittaja |
| Muut tiedot | |
| Aktiivisena | 2004– |
| Tyyli | propaganda |
Ura
muokkaaHeiskanen aloitti mediauransa vuonna 2004, jolloin hän perusti Focus Magazinen. Hän julkaisi varsinkin artikkeleita venäläisten väitetyistä vastoinkäymisistä Suomessa.[1] Hän sai tällöin ainoaksi jääneen lehdistökorttinsa sittemmin lakkautetulta liitolta.[2]
Heiskasesta on tullut Ukrainan sodan (2022) aikana keskeinen venäläismielisen propagandan tekijä, joka on suunnannut viestintänsä sekä Suomen harvalukuiselle venäläismieliselle yleisölle että ennen kaikkea Venäjän sisäiseen käyttöön. Hän on esiintynyt monissa venäläismielisissä tiedotusvälineissä ja esimerkiksi kritisoinut Alexander Stubbin valintaa Suomen presidentiksi Marija Butinan televisio-ohjelmassa. Suomalaiselle yleisölle Heiskanen on tuonut esiin näkemyksiään Venäjän elämänmenon hienoudesta. Venäläiselle yleisölle hän on väittänyt Suomessa elintason romahtaneen, kauppojen ja koulujen tulleen suljetuiksi sekä fasismin ja russofobian levittäydyttyä kaikkialle. Heiskanen on syyttänyt Suomen väitetyistä vaikeuksista osaltaan ukrainalaisia pakolaisia ja on tuonut esiin näkemystä, että vain Vladimir Putin voisi tehdä lopun Euroopan hulluudesta.[1] Venäjällä Heiskanen on esitelty Suomen ja Naton asiantuntijana, jota on väitetty Suomen vapaiden toimittajien liiton kunniajäseneksi.[1][2] Todellisuudessa "Suomen vapaiden toimittajien liitolla" on viitattu Johan Bäckmanin perustamaan Toimittajaliitto-nimiseen valeversioon Suomen Journalistiliitosta. Heiskanen on tehnyt yhteistyötä Jevgeni Prigožiniin kytkeytyneen Patriot Media Groupin kanssa. Hän on työskennellyt myös Janus Putkoseen, Johan Bäckmaniin ja Ilja Janitskiniin kytkeytyvissä vastamedioissa, kuten uudessa MV-lehdessä (UMV).[2]
Heiskanen vaikutti Janus Putkosen Fennomatkat- ja Fennomaa-projekteissa järjestäen tämän kanssa suomalaisille ystävyysmatkoja Venäjälle. Sittemmin Heiskanen on julkisesti riitaantunut Putkosen kanssa.[2] Hän on Ukrainan sodan aikana raportoinut myös Venäjän miehittämiltä Ukrainan alueilta käsin. The Insider paljasti Heiskasen taustat kesäkuussa 2024 ja kertoi tämän painostaneen Suomen-vierailuillaan Li Anderssonia sekä Sanna Marinia harkitsemaan matkoja Donbassiin. Heiskanen on myös osallistunut toimituksia Ukrainaan tehneeseen näennäiseen "suomalaiseen humanitaariseen aloitteeseen", joka todellisuudessa on venäläinen ja kytköksissä Venäjän asevoimiin.[1]
Anton Salosen lapsikaappausjutun jutun yhteydessä Heiskasen esitettiin auttaneen Paavo Salosta tämän Venäjälle kaapatun lapsen etsinnässä.[3] Heiskasen kertoman mukaan häntä olisi sen takia syytetty Venäjän rajavalvonnassa petturiksi. Tapauksesta vuonna 2011 kertonut Helsingin Sanomat mainitsi Heiskasen Venäjältä Suomeen muuttaneeksi molempien maiden kansalaiseksi.[4]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f Alexei Remizov, Heiskanen outed as Lebedev: the fake Finn who serves Russian propaganda The Insider 20.6.2024, viitattu 24.6.2024 (englanniksi)
- ↑ a b c d e Eero Lassila, Media: ”Suomalainen toimittaja” paljastui Venäjän propagandistiksi Iltalehti 24.6.2024, viitattu 24.6.2024
- ↑ Korpelainen, Lore: Paavo Salonen oikoo vääriä tietoja lehdistötilaisuudessa Yle Uutiset. 29.10.2009. Viitattu 25.6.2024.
- ↑ Saarinen, Juhani: Rajaviranomaiset höykyttivät Venäjää arvostellutta toimittajaa Helsingin Sanomat. 6.9.2011. Viitattu 25.6.2024.