Avaa päävalikko

Korpraali Möttönen

fiktiivinen sotilas

Korpraali Möttönen (s. 1904[1]), koko nimeltään korpraali Joona Möttönen[3] tai joissakin lähteissä korpraali Joonas Möttönen[1], oli näyttelijä Einari Ketolan (1904–1980) esittämä yltiöisänmaallinen[4] hahmo, joka hauskuutti suomalaisia sotilaita sota-aikana. Ketola esitti hahmoa monilla viihdytyskiertueilla, ja Korpraali Möttönen oli vakiovieras muun muassa Propanda-Aseveljien järjestämissä tilaisuuksissa. Möttösestä tehtiin myös Ketolan käsikirjoittama ja Ossi Elstelän ohjaama elokuva "Niin se on, poijaat!", joka sai nimensä Möttösen vakiorepliikistä.

Korpraali Möttönen
Einari Ketola korpraali Möttösenä säestäjänään Vili Vesterinen.
Einari Ketola korpraali Möttösenä säestäjänään Vili Vesterinen.
Luoja(t) Einari Ketola (hahmo)
Reino Palmroth (nimi)
Näyttelijä(t) Einari Ketola
Ensiesiintyminen Asemiesillat
Henkilötiedot
Koko nimi Korpraali Joona Möttönen
Status Korpraali Korpraali hihalaatta.svg
Ikä s. 1904[1]
Kotipaikka Kotoisin savosta[2]
Suhteet
Muut sukulaiset Vaimo: Sorja Möttönen
Lapset: Into, Taisto ja Voitto[3]

Kansanomainen sotilashahmoMuokkaa

Hahmon keksi Ketola, mutta sen nimesi Reino Palmroth ja hahmo oli alun perin nimeltään sotamies Möttönen.[1][5]

Palmroth kertoo muistelmissaan kuinka Ketola oli saapunut hänen toimistoonsa valittaen työttömyyttään sotahommiin nähden ja kysyen neuvoa. Palmroth ehdotti, että Ketola lähtisi korsukiertueelle kansanomaisena lystinpitäjänä lauleskelemaan kupletteja ja kertomaan kaskuja. Hän lupasi myös auttaa Ketolaa aineiston ja toimiluvan hankkimisessa. Palmrothilla oli edessään pöydällä mallikortti keräilyesineiden talteenottoa varten ja siinä esimerkin vuoksi haltuunottajaksi merkitty sotamies Möttönen. Palmroth näytti korttia Ketolalle ja sanoi, että siinä on sinulle nimi, tuossa kiväärinromu ja keksi itse loput.[5]

Palmrothin nimitettyä Ketolan keksimän hahmon alokas Möttöseksi Suomen armeijaan Ketola lupasi Möttösen palaavan joko korpraalina tai ei sitten ollenkaan.[1]

Kansan suursuosikkiMuokkaa

Tuhannen ja yhden vitsin miehenä tunnetusta Möttösestä tuli hetkessä koko kansan suursuosikki ”Niin se on poijat” -tokaisuineen.[6][5]

Korpraali Möttönen oli Aku Korhosen esittämän Lapatossun ohella tärkein sota-ajan hauskuuttavista hahmoista ja osallistui lukuisiin viihdytyskiertueisiin.[7] Möttönen oli vakiokalustoa esimerkiksi Propaganda-Aseveljien järjestämissä tilaisuuksissa ja asemiesiltojen keskeisin hahmo.[8][4] Hahmo oli niin suosittu, että Ketola esitti sitä toisinaan erilaisissa tilaisuuksissa neljä tai viisikin kertaa päivässä.[1] Möttönen hauskuutti kiertueilla rintamamiehiä säestäjänään muun muassa Vili Vesterinen.[9]

Valtion tiedoituslaitoksen tohtorit ja maisterit pitivät viimeisenä alaisuudessaan toimineen rahvaanomaisen Möttösen puujalkavitsejä ”sotapropagandan kaikkein räikeimpänä ja samalla heikoimpana lajina”.[1]

Vaikka Möttönen oli hahmona suosittu ja yksi ajan radioäänistä,[2] levytyksiä kertyi sota-ajalta ainoastaan yhden levyn (Odeon A 228613) verran kesäkuulta 1942. Levyn toisella puolen on kappale ”Möttönen monnina” ja toisella ”Möttönen komennuksella”, jotka kummatkin ovat Ketolan sanoittamia ja esittämiä.[1] Kappaleet on julkaistu uudelleen Artie Musicin vuonna 2002 julkaisemalla sota-ajan propagandalauluista kootulla kokoelmalevyllä Molotohvin koktaili – Sota-ajan propagandaa levyillä 1940–1942.[10]

Elokuva ja näytelmäMuokkaa

Möttönen ikuistettiin myös Ketolan käsikirjoittamaan elokuvaan "Niin se on, poijaat!" (1942).[11][6]

Isänmaallisen hengen nostattamiseksi tehty elokuva sai nimensä korpraali Möttösen vakiorepliikistä, jolla hän yleensä aloitti esiintymisensä.[12][1] Elokuvassa Möttönen piristää rintamalla sotilaiden mielialaa ja päätyy viihdytyskiertueen yhdysmieheksi. Lopulta hänet komennetaan viihdytysjoukkoihin, ja hän toimii kuuluttajana suuressa aseveli-illassa.[13] Elokuva ilmentää aikakauden henkeä niin puheissa, lauluissa kuin lavasteissakin ja siinä esiintyivät myös Möttösen vaimo Sorja Möttönen eli Möttöskä sekä Möttösen kolme sotaintoista poikaa Into, Taisto ja Voitto.[13][1] Möttösen valtti oli olla suosittu ”savolaene viäräleuka”.[2]

Veijo Hietalan mukaan hahmo loi suomalaisiin me-henkeä ja uskoa omiin kykyihin. Hietalan mukaan sillä ”ikään kuin osoitettiin, että tässä kansan energiassa loppujen lopuksi on se voima, jolla nämä ongelmat ratkaistaan, eikä keinotekoisella ja hienostuneella herrakulttuurilla”.[14]

Ketolan Möttös-hahmon esiintymiset veteraaneille jatkuivat vielä valvontakomission aikana 1944–1947, minkä lisäksi Ketola teki Möttösestä myös kokoillan musiikkinäytelmän Sotamies Möttönen viihdytyskiertueella, joka julkaistiin vuonna 1959.[1][15]

Elokuvan ja näytelmän lisäksi vuonna 1943 ilmestynyt Finlandia-katsaus 3 sisältää sketsin, jossa sotamies Möttönen hauskuuttaa yleisöä kaupassa elintarvikekortin käyttöä käsittelevässä hupailussa.[16]

Julkaisuja, joissa hahmo esiintyyMuokkaa

Nimi Julkaisuformaatti Tekijä tai julkaisija Hahmon esittäjä Tietoa Vuosi
Möttönen monnina / Möttönen komennuksella (Odeon A 228613) Äänilevy Einari Ketola (sanoittaja) Einari Ketola Ainoa levytys sota-ajalta, jossa Möttönen esiintyy. 1942
Niin se on, poijaat! Elokuva Ossi Elstelä (ohjaaja), Einari Ketola (käsikirjoittaja) Einari Ketola Ensi-ilta oli 27. joulukuuta 1942 Reassa, Helsingissä. 1942
Finlandia-katsaus 3 Elokuva Einari Ketola Möttönen esiintyy elintarvikekortin käyttöä käsittelevässä sketsissä. 1943
"Niin se on poijaat" sanoi korpraali Möttönen Lelumainos O.Y. ARDO A.B. Piirroshahmo Julkaistu Helsingissä 1.1.1943. 1943
Sotamies Möttönen viihdytyskiertueella Näytelmä Einari Ketola (tekijä) Einari Ketola Kokoillan musiikkinäytelmä. 1959
Molotohvin koktaili – Sota-ajan propagandaa levyillä 1940–1942 Äänilevy Artie Music (julkaisija) Einari Ketola Sisältää Ketolan levytykset ”Möttönen monnina” ja ”Möttönen komennuksella” vuodelta 1942. 2002

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i j k Marjanen, Jari J.: Einari Ketola pomus.net. Pomus.fi. Viitattu 4.3.2009.
  2. a b c Laelma, Jyrki: Niin se on poijaat! Iltalehti. Viitattu 4.3.2009.
  3. a b ”Niin se on, poijaat!” (1942) – Kuvat Elonet. Viitattu 4.3.2009.
  4. a b Jalkanen, Pekka: 1930–1939– pomus.net. Pomus – Populaarimusiikin museo. Viitattu 28.4.2011.
  5. a b c Hirviseppä, Reino: Kuin vierivä virta: jutelmia erään elämän varrelta, s. 353. Porvoo: WSOY, 1975. ISBN 951-0-07298-2.
  6. a b Filmioppaan toimitus: Niin se on poijjaat telvis.fi. Telvis.fi. Viitattu 29.4.2011.
  7. Koskinen, Juha T.: Viihdytysjoukot jatkosodassa Sininen laulu – Suomen taiteiden tarina: YLE Teema. Viitattu 4.3.2009.
  8. Sadan vuoden syke – Sota-ajan laulut Yleisradio. Viitattu 4.3.2009.
  9. Niiniluoto, Maarit: SOTAVUOSIEN 1939–45 VIIHDYTYSTOIMINTA LOI USKOA VALOISAMPAAN HUOMISEEN pomus.net. Pomus.fi. Viitattu 4.3.2009.
  10. Niiniluoto, Maarit: Sota-ajan levyt, jotka unohtuivat uudelleenjulkaisuista 23.10.2002. Artie Music Oy. Viitattu 4.3.2009.
  11. Sota-ajan propagandalauluja Elävä arkisto, Yleisradio. Viitattu 4.3.2009.
  12. Koukkunen, Kalevi: Malmsténin ja Godzinskyn suuret vuodet suomalaisessa elokuvamusiikissa ilkka.fi. 2.11.2011. Ilkka.fi. Viitattu 4.11.2011.
  13. a b Maskula, Tapani: Sähkeuutisia: Niin se on poijjaat, TV 2 klo 12.55 24.9.2008. Radio Majakka. Viitattu 8.11.2011.
  14. Kotimaiset elokuvat luoneet me-henkeä 7.4.2000. MTV3. Viitattu 4.3.2009.
  15. Näytelmäluettolo – Sotamies Möttönen viihdytyskiertueella 2006–2011. Näytelmät.fi: Suomen Näytelmäkirjailijaliitto - Finlands Dramatikerförbund ry. Viitattu 29.4.2011.
  16. Finlandia-katsaus 3 (1943) elonet.fi. Elonet. Viitattu 29.4.2011.

Aiheesta muuallaMuokkaa