Köynnöskrassit

kasvisuku
(Ohjattu sivulta Koristekrassit)

Köynnöskrassit eli koristekrassit (Tropaeolum) on kasvisuku, joka käsittää noin 80 yksi- ja monivuotista ruohoa, joista valtaosa on kotoisin Andeilta.[1] Suvun lajeista tunnetuin on isoköynnöskrassi (Tropaeolum majus), joka on suosittu yksivuotinen köynnös.[2] Toinen yleisesti viljelty laji on kanarianköynnöskrassi (Tropaeolum peregrinum),[3] joka nimestään huolimatta on kotoisin Perusta.[4]

Köynnöskrassit
Isoköynnöskrassi (Tropaeolum majus)
Isoköynnöskrassi (Tropaeolum majus)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Brassicales
Heimo: Köynnöskrassikasvit Tropaeolaceae
Suku: Köynnöskrassit Tropaeolum
L.
Katso myös

  Köynnöskrassit Wikispeciesissä
  Köynnöskrassit Commonsissa

Krassi vaatii aurinkoisen kasvupaikan ja kuohkean maan, sillä se ei siedä juurillaan seisovaa vettä. Suomessa yleensä taimet esikasvatetaan sisällä ja istutetaan ulos tai parvekkeelle hallojen loputtua. Krassin siemeniä voi kerätä seuraavan vuoden istutuksia varten. Toisaalta kukkimiskausi venyy pitemmäksi, jos kukat leikataan pois ennen siementen muodostumista.

Krassin kukkia voi käyttää myös salaatissa.[2]

Köynnöskrassien sukuun kuuluu myös mukulaköynnöskrassi (Tropaeolum tuberosum) (paikallinen nimi kichwan kielellä añu), jota Andeilla viljellään syötävien tärkkelyspitoisten mukuloiden vuoksi.[5]

Lajeja muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Nasturtium (Arkistoitu – Internet Archive) Alpines - the gems of the mountains
  2. a b Köynnöskrassi (Arkistoitu – Internet Archive) Kasvikset
  3. Kanariankrassi (Arkistoitu – Internet Archive) Kasvikset
  4. Rainy side (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
  5. Arne Rousi: Auringonkukasta viiniköynnökseen, ravintokasvit ihmisen palveluksessa, s. 288. WSOY, 1997. ISBN-0-21295-4.
  6. Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.

Aiheesta muualla muokkaa