Kookosluri
Kookosluri (Lorius hypoinochrous) on lurien sukuun kuuluva kaija.
| Kookosluri | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Kaijat Psittaculidae |
| Suku: | Lurit Lorius |
| Laji: | hypoinochrous |
| Kaksiosainen nimi | |
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
muokkaaKookoslurin pituus on noin 26 cm ja paino 200–240 g. Se muistuttaa aitoluria. Sen höyhenpuvun yleisväri on punainen. Päälaki ja otsa ovat mustat, siivet päältä vihreät, alapuolelta punaiset ja mustat ja siipisulissa on keltainen raita. Pyrstö on punainen ja sen kärki on leveälti sininen tai vihreä. Nokka on punaoranssi ja sen tyvi valkoinen, iiris on oranssi tai punainen. Sukupuolet ovat samanvärisiä.
Esiintyminen
muokkaaKookosluri elää Papua-Uusi-Guinean itäosan saarilla. Lajin elinympäristön laajuus on 50 000–100 000 neliökilometriä. Lajista tunnetaan kolme alalajia, joiden väritys vaihtelee jonkin verran. Lajin populaation koko on yli 50 000 yksilöä. Kookosluria pidetään myös lemmikkilintuna, mutta Suomessa sen lemmikkikanta on olematon tai hyvin pieni.
Elinympäristö
muokkaaKookoslurit asuvat pääasiassa alavien maiden metsissä ja vuorten alarinteillä 1 600 metrin korkeudelle saakka. Ne viihtyvät monenlaisissa metsiköissä, etenkin kookospalmumetsiköissä, sekä myös puutarhoissa ja taajamissa. Ne esiintyvät yleensä pienissä, alle 20 yksilön parvissa tai pareittain. Laji on äänekäs ja huomiota herättävä.
Lisääntyminen
muokkaaPesintä tunnetaan vain vankeudessa elävien lintujen osalta. Naaras munii yleensä kaksi munaa, joita haudotaan noin 25–26 päivää. Poikaset jättävät pesän noin 11 viikon ikäisinä.
Ravinto
muokkaaKookoslurit syövät ainakin siitepölyä, mettä ja kukkia.
Lähteet
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ BirdLife International: Lorius hypoinochrous IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.4.2014. (englanniksi)