Kontakti-improvisaatio

Kontakti-improvisaatio on eräs uuden tanssin muoto, jossa improvisoinnilla on tärkeä rooli. Tanssijat pitävät yllä kontaktia eri ruumiinosien välityksellä, ja vaikuttavat toistensa liikkeisiin ja asentoihin vapaasti vaihtelemalla painon jakautumista ja kontaktipintoja. Se on yksi tunnetuimpia postmodernin tanssin muotoja.

Kontakti-improvisaatiojamit Montpellierissä, Ranskassa vuonna 2004.

Historia

Kontakti-improvisaation lasketaan syntyneen vuonna 1972, kun yhdysvaltalainen Steve Paxton alkoi yhdessä oppilaidensa ja muiden tanssijoiden kanssa kehittää tanssia, joka ei perustu koreografioituun liikemateriaaliin vaan tanssijoiden väliseen fyysiseen dialogiin. Näin kehittyi uusi tanssin muoto, jossa liike syntyy kosketuksen ja painon aistimuksista.

Kontakti-improvisaatio yhdistettiin 1970-luvulla yhteiskunnalliseen ideologiaan, joka pyrki hylkäämään perinteiset sukupuoliroolit ja sosiaalisen hierarkian. Koskettaminen ja painon jakaminen, itsen ja muiden kohtaaminen ikään kuin erilaisina kappaleina tilassa sekä esityksen vapaasti improvisoitu syntyminen loi kokemuksen maailmasta, joka ei jakautunut enää hierarkkisiin, valmiiksi määriteltyihin roolisuhteisiin. Kontakti-improvisaation vaikutus tanssitaiteessa oli 1970-luvulla kaikkiaan varsin huomattava.

Tanssi- ja teatteritaiteessa 1990-lukua voi kutsua improvisaation huimaksi hypyksi marginaalista keskustaan. Tuolloin eurooppalaiset teatterit alkoivat ottaa improvisaatiota ohjelmistoihinsa, ja improvisaatioon keskittyvien festivaalien ja seminaarien määrä kasvoi nopeasti. Improvisaation asema osana taiteen traditioiden rikkomista tai uusintamista on muuttunut yhä selvemmin osaksi taiteen valtavirtaa.

Teoria ja käytäntö

Kontakti-improvisaation erityisluonteena on, että siinä ei ole ennalta suunniteltua koreografista rakennetta. Tanssissa fyysisen kontaktin seuraaminen eli liikkeiden virta nähdään synonyyminä elämän spontaaniudelle, tapahtumien virtaan antautumiselle. Tämän nähdään symboloivan tasa-arvoista yhteisöä, jossa kukaan ei ollut hallitsevassa asemassa. Kontakti-improvisaation ideologisella perustalla onkin vahvoja liittymiä feminismiin, mutta samalla laajemmin sekä naisen että miehen emansipaatioon.

Kontakti-improvisaation ohella improvisaatioon suuntautuneisiin tanssitaiteilijoihin vaikuttivat myös release-tekniikka ja erilaiset keho-mieli-yhtenäisyyttä tukevat menetelmät. Näillä menetelmillä on edelleen tärkeä sija tanssilajin jokapäiväisissä harjoituksissa.

Kontakti-improvisaatiota voidaan harrastaa sekä seuratanssina että esittävänä taiteena. Seuratanssimuodossa tanssitapaamisia kutsutaan jameiksi, joihin osallistujat voivat olla mukana tanssimassa tai vain katselijoina. Tällaiset tanssijamit ovat tavallaan samanlaisia kuin jazz-muusikkojen järjestämät jamitilaisuudet, joissa tunnustellaan jazz-variaatioiden rajoja improvisoinnin keinoin. Epävirallinen tapa kokoontua ja harjoittaa tanssia on hieman kuin seuratanssitapahtumat, joissa ei ole rajoja ammattilaisten ja harrastelijoiden välillä.

Lähteet

• Ulla Kalha & Pia Lindy: Vapautta, luovuutta, ideologiaa! TANSSI-lehti 1-2000.
• Novack, C, J. (1990) Sharing the Dance: Contact Improvisation and American Culture. University of Wisconsin Press.

Aiheesta muualla

• Kontakti-improvisaatio Helsinki - Kontakti-improvisaatio Helsingissä.