Konstantin Ivanovitš Kazanski (ven. Константин Иванович Казанский, suomalaisissa lähteissä usein Kasanski; 20. helmikuuta 1867 – ?)[1][2] oli venäläinen juristi ja virkamies, joka toimi toisen sortokauden aikana Suomen senaatin jäsenenä 1913–1914 ja Suomen prokuraattorina 1914–1917.

Kazanski oli aatelissukua ja lähtöisin Minskin kuvernementistä. Hän suoritti oikeustieteen opinnot Moskovan yliopistossa ja työskenteli vuosina 1892–1903 piirioikeuksissa eri puolilla Venäjää. Vuonna 1903 Kazanski tuli sihteeriksi Suomen kenraalikuvernöörin kansliaan ja oli vuonna 1905 lyhyen aikaa Viipurin läänin lääninsihteerinä. Vuoden 1905 suurlakon jälkeen hän siirtyi pois Suomesta ja jatkoi uraansa Venäjän oikeuslaitoksessa, kunnes hänet tammikuussa 1913 nimitettiin Suomen senaattiin. Kazanski oli elokuusta 1913 alkaen senaatin oikeustoimituskunnan vt. päällikkö ja 26. (13.) kesäkuuta 1914 alkaen prokuraattori. Hän joutui eroamaan helmikuun vallankumouksen seurauksena huhtikuussa 1917. Hän sai 1913 valtioneuvoksen arvonimen.[1] Kazanskin prokuraattorikaudesta muistetaan parhaiten P. E. Svinhufvudin karkotus Siperiaan.[3]

Kazanski oli naimisissa Hämeen läänin kuvernöörinä toimineen kenraali Isidor Swertskovin tyttären kanssa.[3] Kazanskin vaiheita Venäjällä lokakuun vallankumouksen jälkeen ei tunneta.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Håkon Holmberg: (Keisarillisen) Suomen senaatin talousosaston puheenjohtajat, jäsenet ja virkamiehet 1909–1918: Elämäkerrallinen luettelo, s. 148. Suomen Sukututkimusseuran julkaisuja XXVI, Helsinki 1964.
  2. Высочайшия грамоты Finljandskaja Gazeta 2.7.1914, s. 1. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 12.12.2019.
  3. a b Osmo Jussila: Nationalismi ja vallankumous venäläis-suomalaisissa suhteissa 1899–1914, s. 306. Historiallisia tutkimuksia 110. Suomen Historiallinen Seura, Helsinki 1979.