Konservatiivinen manifesti

Konservatiivinen manifesti (engl. Conservative Manifesto) oli vuonna 1937 julkistettu New Deal -ohjelman vastainen poliittinen manifesti. Konservatiivisessa manifestissa vaadittiin loppua velanotolle, verojen alentamista, valtion liike-elämään puuttumisen ja yksityisten yritysten kanssa kilpailemisen lopettamista, ammattiyhdistysliikkeen vallan supistamista sekä loppua etuisuusohjelmille, jotka palkitsivat työttömyydestä ja toimettomuudesta.[1]

Tausta

muokkaa

Konservatiivisen manifestin taustalla oli senaattori Josiah Bailey, joka oli huolissaan presidentti Franklin Delano Rooseveltin New Deal -ohjelmasta, jonka hän näki vievän Yhdysvaltoja kohti kollektivismia. Bailey uskoi, että hallinnon kasvulle oli asetettava rajoja. Taloudellisen laman aikaan republikaanit ja konservatiiviset demokraatit muodostivat koalition Rooseveltin pyrkimyksiä vastaan. Roosevelt asetti vastuun taloudellisesta taantumasta selviämiseksi liike-elämälle, mutta ei kuitenkaan tarjonnut talouden elvytyssuunnitelmaa tai poistanut rajoituksia taloudelliselta kehitykseltä.[2]

Bailey edisti puoluerajat ylittävää vastustusta New Deal -ohjelmia vastaan. Tätä varten laadittiin konservatiivinen manifesti, joka toimi suunnitelmana talouden elvyttämiseksi ja jossa tarjottiin käytännöllisiä ratkaisuja. Manifestin laatiminen tehtiin hiljaisuudessa, mutta lopulta tieto vuoti julkisuuteen. Poliittisten seurausten pelossa monet senaattorit kielsivät osallistuneensa konservatiivisen manifestin laatimiseen. Bailey otti vastuun manifestin laatimisesta. Hänen mielestään Rooseveltin vastuulla oli auttaa asianmukaisen tasapainon luomisessa yritysten ja hallinnon välillä. Bailey muistutti Rooseveltiä siitä, että puoluerajat ylittävä vastustus kollektivisoinnille oli mahdollista.[2]

Vaatimukset

muokkaa

Konservatiivisen manifestin keskeiset vaatimukset olivat:[2]

  1. Pääomavoittojen ja jakamattomien voittojen verojen välitön tarkistaminen sijoitusvarojen vapauttamiseksi.
  2. Menojen vähentäminen tasapainoisen budjetin saavuttamiseksi ja siten edelleen yritysten laajentumista estävien pelkojen poistamiseksi.
  3. Pääoman ja työvoiman välisten suhteiden pakottamisen ja väkivallan lopettaminen.
  4. Vastustetaan "tarpeetonta" valtion kilpailua yksityisen yritystoiminnan kanssa.
  5. Sen tunnustaminen, että yksityiset investoinnit ja yrittäjyys edellyttävät kohtuullista voittoa.
  6. Luottojen perustana olevien vakuuksien turvaaminen.
  7. Verojen alentaminen, tai jos se osoittautuu tällä hetkellä mahdottomaksi, vakaa vakuutus siitä, ettei veroja enää koroteta.
  8. Valtion oikeuksien, itsehallinnon ja paikallisen itsehallinnon säilyttäminen, paitsi jos se osoittautuu lopullisesti riittämättömäksi.
  9. Työttömien taloudellinen ja poliittinen helpottaminen mahdollisimman suurella paikallisella vastuulla.
  10. Luottamus amerikkalaiseen hallitusmuotoon ja amerikkalaiseen yritysjärjestelmään.

Vaikutukset

muokkaa

Vaikka konservatiivinen manifesti ei yltänyt tavoitteisiinsa New Dealin purkamisesta, tarjosi se kuitenkin konservatiiveille keinoja joidenkin New Deal -ohjelmien torppaamiselle. Historioitsija Douglas Carl Abramsin mukaan Baileyn vastustus antoi pohjaa toisen maailmansodan jälkeiselle konservatismille sekä kahden puolueen väliselle kilpailulle Pohjois-Carolinassa.[2]

Lähteet

muokkaa
  1. Ruotsila, Markku: Sydänmaiden kapina. Donald Trump, amerikkalainen konservatismi ja äärioikeiston nousu, s. 35. Helsinki: Gaudeamus, 2018. ISBN 978-952-495-488-4.
  2. a b c d Kickler, Troy L.: The Conservative Manifesto North Carolina History Project. Viitattu 8.7.2024. (englanniksi)