Avaa päävalikko
Tämä artikkeli käsittelee kivilajia. Monialayrityksestä kertoo artikkeli Konglomeraatti (liiketalous).
Konglomeraattia Kemptenerin metsästä Etelä-Saksassa.

Konglomeraatti on diageneesinoitunut eli iskostunut sedimenttikivilajia[1] jossa on soramaisia vaihtelevan kokoisia kiven kappaleita joiden välissä on hienorakeista perusmassaa.[2] Ne ovat iskostuneet yhteen toistensa kanssa tavallisimmin kiteytyneen kvartsin tai kalsiintin avulla.[3] Koostumus riippuu soran sisältämistä mineraaleista. Raekoko on suurempi kun kaksi millimetriä.[2] Niitä esiintyy samoilla alueilla kun kvartsiitteja.[4]

Iskostuminen eli diageneesi, vasemmalla ennen tiivistymistä. Siniset nuolet osoittavat mineraalien virtausta liuoksessa. Punaiset nuolet osoittavat rasitusalueet jossa ainetta liukenee. Oikealla tiivistyksen jälkeen vaaleille alueilla on tullut lisää mineraaleja mikä on vähentänyt huokostilaa.

SyntyminenMuokkaa

Konglomeraatti syntyy kun sedimentti kovettuu diageneesiksi kutsutussa prosessissa jossa mineraalirakeet pakkaantuvat tiukempaan jolloin niiden välinen huokostila pienenee. Prosessissa osa mineraaleista liukenee ja niistä syntyy uusia mineraaleja. Huokostilassa oleva liuos kiteytyy rakeiden väliin iskokseksi joka kittaa rakeet yhteen. Diageneesistä huolimatta sedimentin rakenteen alkuperäiset piirteet säilyvät.[5]

Diageneesi tapahtuu maanpinnan normaaleissa lämpötiloissa ja paineissa. Sitä ei pidä sekoittaa metamorfoosiin joka tapahtuu korkeassa lämpötilassa ja paineessa.[5] Suomen kallioperässä suurin osa kivilajeista vanhoja metamorfoituneita sedimenttikiviä ja muuttumattumattomia sedimenttikivilajeja on vain vähän koska ne ovat kuluneet pois.[1]

Konglomeraateja ovat muun muassa diamiktiitti ja tilliitti. Samanlaisessa iskostumis prosessissa syntyy myös muun muassa hiekkakivi ja savikivi.[6]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Kari Kajuutti (toim.): Luonnonmaantieteen perusteita, s. 87. Turku: Turun yliopisto, 2009. ISBN 978-951-29-3821-6.
  • Taipale, Kalle: Tulivuorista jääkausiin : Suomen maankamaran kehitys . Helsinki : WSOY , 1991 . ISBN 951-0-16048-2.

ViitteetMuokkaa

  1. a b Taipale, Kalle, 1991, s. 103.
  2. a b Konglomeraatti Geologia.fi. Viitattu 6.12.2019.
  3. Iskos Geologia.fi. Viitattu 6.12.2019.
  4. Taipale, Kalle, 1991, s. 112.
  5. a b Taipale, Kalle, 1991, s. 119.
  6. Taipale, Kalle, 1991, s. 120.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Konglomeraatti.
Tämä tieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.