Kommunikatiivinen rationalismi
Kommunikatiivinen rationalismi on teoria tai joukko teorioita, joka pyrkii selittämään inhimillistä järjellisyyttä onnistuneen kommunikaation tuloksena. Teoriat yhdistetään Karl-Otto Apeliin ja Jürgen Habermasiin, heidän kehittämäänsä universaalipragmatiikkaan sekä johdannaisteorioihin diskurssietiikasta ja järjellisestä jälleenrakennuksesta.
Näiden teorioiden mukaan järjellisyyden mahdollisuus on sisäänrakennettuna kommunikaatiossa. Tämän väitteen mukaisesti Habermas on muodostanut käsityksen kommunikatiivisesta järjellisyydestä, joka johtuu tästä epäsuorasta potentiaalista ja muotoutuu selkeäksi tiedoksi. Tavoitteena on muuntaa epäsuora taitotieto suoraksi tietotaidoksi. Ilmiöt, joita pyritään selventämään, ovat intuitiiviseti hallittuja sääntöjä ymmärryksen saavuttamiseksi ja keskustelun käymiseksi. Lopputulos on monimuotoinen konsepti perusteista, jotka Habermasin mukaan pätevät suurimpaan osaan 1900 -luvun merkittävistä filosofisista suuntauksista, samalla välttäen postmodernismille luonteenomaisen suhteellisuuden ja jotka tuottavat normeja kriittiselle arvioinnille. (Habermas, 1992)
Lähteet muokkaa
- Habermas, J. (1992). Themes in post-metaphysical thinking (W. Hohengarten, Trans.). In Post-metaphysical thinking: Philosophical essays (pp. 28-57). Cambridge, MA: MIT Press.
- Habermas, J. (1984). The Theory of Communicative Action, Vol. 1: Reason and the Rationalization of Society. Translated by T.McCarthy. Boston, MA: Beacon Press.