Kolupuu on Suomessa kehitetty puumateriaali lentokoneiden potkureita varten.

Kolupuu, eli koivuvaneriviilupuu oli Valtion lentokonetehtaan 1930-luvulla kehittämä materiaali, jonka sopivuus oli erinomainen suurta kestävyyttä vaativiin lentokoneiden potkureihin. Kolupuu valmistettiin kuumalaminoimis-menetelmällä, jossa materiaalina on koivu 70 % ja loput 30 % bakeliitin sukuista ainetta. Potkurien materiaali valmistettiin koivuviilusta, jonka paksuus oli 0,3 mm. Joka kymmenes viilu oli poikittaissuuntainen. Viilujen välissä oli kaksinkertainen Tego-filmiliima, joka puristettiin 115 asteen lämpötilassa paineella 25 kp/cm2. Kolupuuta käytettiin toisen maailmansodan aikana korvaamaan vaikeasti hankittavia metallipotkureita. Sodan jälkeen varastoissa olevista kolupuista tehtiin laskutikkuja, kun potkurien tarve sodan päättymisen takia väheni ja korvaavaa tuotetta etsittiin puuvarastoille. Myös eräs lentokonetehtaan puuseppä valmisti materiaalista Kolu-nimisiä jääkiekkomailoja.

Edward Wegelius toimi Valtion Lentokonetehtaan materiaalikoelaitoksen johtajana 1929–1939. Hän osallistui merkittävällä panoksella kolupuun kehittämiseen.

Lähteet muokkaa

  • Raunio, Jukka: Valtion lentokonetehtaan historia – Osa 2: Tampereella ja sodissa 1933–1944. Kuorevesi: Jukka Raunio, 2007. ISBN 978-951-96866-8-4.