Kollokaatio

Kollokaatio tarkoittaa sanojen taipumusta esiintyä yhdessä vakiintuneena ilmauksena^[1]. Se on toisin sanoen sanan ja sen kollokaattien eli kontekstissa esiintyvien sanojen muodostama yhdistelmä. Yleensä rakenne on toistuva.^[2]

Ne saattavat muodostaa termin tai terminologisen fraasin.^[3]

Esimerkkejä

naukuu: esiintyy yleensä sanan kissa yhteydessä, mutta myös ovi voi naukua
iso: lapsi on iso, ei suuri
suuri: ihminen voi olla iso tai suuri mutta merkitys muuttuu. Iso viittaa konkreettisen kokoon tai ikään, suuri taas on merkitykseltään abstraktimpi.

Lähteet

↑ Selityksiä ja lisätietoja verkkokielioppiin (Arkistoitu – Internet Archive)., Finnlecture.fi, viitattu 11.4.2012
↑ Jarmo Harri Jantunen ja Sari Eskola: Käännössuomi Kielivarianttina: Syntaktisia ja leksikaalisia erityispiirteitä, Virittäjä 2/2002, 184–207 viitattu 11.4.2012
↑ Timo Honkela, Luonnollisen kielen tilastollinen käsittely, Kontekstitieto ja yhteisesiintyminen viitattu 11.4.2012

Aiheesta muualla

Idiomit ja kollokaatiot -projekti^{[vanhentunut linkki]}
Satu Uosukainen, Adjektiiveihin liittyvät kollokaatiot kuntien internet-sivujen esittelyteksteissä. (Arkistoitu – Internet Archive)

Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[1] Selityksiä ja lisätietoja verkkokielioppiin (Arkistoitu – Internet Archive)., Finnlecture.fi, viitattu 11.4.2012

[2] Jarmo Harri Jantunen ja Sari Eskola: Käännössuomi Kielivarianttina: Syntaktisia ja leksikaalisia erityispiirteitä, Virittäjä 2/2002, 184–207 viitattu 11.4.2012

[3] Timo Honkela, Luonnollisen kielen tilastollinen käsittely, Kontekstitieto ja yhteisesiintyminen viitattu 11.4.2012

[1]

[2]

[3]