Kollokaatio
Kollokaatio tarkoittaa sanojen taipumusta esiintyä yhdessä vakiintuneena ilmauksena[1]. Se on toisin sanoen sanan ja sen kollokaattien eli kontekstissa esiintyvien sanojen muodostama yhdistelmä. Yleensä rakenne on toistuva.[2]
Ne saattavat muodostaa termin tai terminologisen fraasin.[3]
Esimerkkejä
muokkaa- naukuu: esiintyy yleensä sanan kissa yhteydessä, mutta myös ovi voi naukua
- iso: lapsi on iso, ei suuri
- suuri: ihminen voi olla iso tai suuri mutta merkitys muuttuu. Iso viittaa konkreettisen kokoon tai ikään, suuri taas on merkitykseltään abstraktimpi.
Lähteet
muokkaa- ↑ Selityksiä ja lisätietoja verkkokielioppiin (Arkistoitu – Internet Archive)., Finnlecture.fi, viitattu 11.4.2012
- ↑ Jarmo Harri Jantunen ja Sari Eskola: Käännössuomi kielivarianttina: Syntaktisia ja leksikaalisia erityispiirteitä, Virittäjä 2/2002, 184–207 viitattu 11.4.2012
- ↑ Timo Honkela, Luonnollisen kielen tilastollinen käsittely, Kontekstitieto ja yhteisesiintyminen viitattu 11.4.2012