Wakizashi
Wakizashi (jap. 脇差, ’toverimiekka’) on japanilainen lyhyt pisto- ja lyömämiekka. Se on yksiteräinen ja lievästi kaareva. Pituudeltaan wakizashi on 30–60 cm, keskimäärin 50 cm. Tällaista lyhyttä japanilaista miekkaa on myös kutsuttu nimillä kodachi (jap. 小太刀)[a][1] tai shōtō (jap. 小刀).[2] Wakizashin terä voidaan lyhyytensä ansiosta takoa katanan terää ohuemmaksi ja siksi se kahlaa pehmeässä kohteessa huomattavasti katanan terää paremmin.
.png)
Samurailuokkaan kuuluneet miehet kantoivat aina wakizashia vyöllään, jopa sisätiloissa, joihin katanaa (pidempi samuraimiekka) ei ollut lupa tuoda. Wakizashi kannettuna yhdessä daitōn eli japanilaisen pitkänmiekan (joko katana tai tachi) kanssa muodosti daishōn. Näiden kahden miekan kantaminen yhdessä oli Edo-kaudella laissa sallittu ainoastaan samuraille ja joillekin sumopainijoille.[2]
Toisin kuin katanaa, joka suuren osan Japanin historiasta on ollut tunnusmerkillisesti samuraiden ase, alle kahden shakun mittaista wakizashia saivat kantaa myös naiset ja samurailuokan alapuolella olevat miehet.[1] Usein wakizashi ja tantō (japanilainen tikari, joka muodoltaan muistuttaa katanaa ja wakizashia) olivat kiertelevien kauppiaiden ainoa puolustuskeino ryösteleviä kapinallisia ja rosvojoukkoja vastaan. Wakizashi oli tantōn lisäksi ainoa ase, jota käytettiin seppukussa.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Yumoto, John M.: The Samurai Sword: A Handbook, s. 46–47, 180. USA: Tuttle Publishing, 1958. ISBN 0-8048-0509-1. (englanniksi)
- ↑ a b Drager, Donn F. ja Warner, Gordon: Japanese Swordsmanship: Technique and Practice, s. 39. New York ja Tokio: Weatherhill, 1982. ISBN 0-8348-0236-8. (englanniksi)
Huomautukset muokkaa
- ↑ Yumoto kertoo kodachin olevan ”pieni tachi”, wakizashin edeltäjä varhaisella ja keskisellä Kamakura-kaudella, mutta termiä on myös käytetty wakizashin synonyyminä tai yleisesti lyhyen japanilaisen miekkatyypin nimenä.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Wakizashi Wikimedia Commonsissa
