Kamakura-kausi
Kamakura-kausi (鎌倉時代, Kamakura-jidai; 1185–1333) on Japanin historiassa Kamagura-shōgunaatin valtakausi. Shōgunaatin perusti virallisesti ensimmäinen Kamakuran shōgun Minamoto no Yoritomo vuonna 1192. Kamakura-kausi päättyi 1333 kun valta siirtyi tilapäisesti shōgunilta takaisin itse keisarille.
Kamakura-kautta pidetään Japanin keskiajan alkuna - myös Muromachi-kausi lasketaan keskiaikaan. Kamakura-kauden sanotaan myös aloittaneen Japanin feodaalisen kauden.[1] Silloin keisarilla ja hovilla oli käytännössä vain seremoniallinen asema. Aatelisto piti käsissään todellista valtaa niin sotilaallisissa kuin siviiliasioissakin.
Buddhalaisuuden nousuMuokkaa
Kamakura-kaudella buddhalaisuus tuli suosituksi Japanissa. Voi olla että epävarmat ajat, väkivalta ja pessimismi saivat ihmiset etsimään lohdutusta lupauksista kuolemansa jälkeisestä elämästä. Uudet lahkot, zen ja jodo-shu, keräsivät kannattajia. Zen-buddhalaisuus sai kannattajia etenkin sotilasluokan keskuudesta.
Suhteet ulkomaihinMuokkaa
Japanin suhteet Kiinaan olivat katkenneet 900-luvun puolivälissä, kun Heian-hallitus sulkeutui ja keskittyi sisäisiin asioihin, ja Kiinaa vallinnut Tang-dynastia heikkeni. Vähäistä kaupankäyntiä häiritsivät japanilaiset merirosvot. 1268 tuli tieto vallan vaihdoksesta Pekingissä: Kublai-kaani joukkoineen hallitsi nyt Kiinaa, ja halusi myös Japanin alistuvan valtaansa.
Mongolit hyökkäsivät Japaniin useita kertoja vuosina 1274–1281. Heillä oli parempi aseteknologia ja paremmat laivat, mutta Japani kykeni vaivoin torjumaan mongolihyökkäykset.[2]
Torjuntavoitto johti sisäisiin levottomuuksiin, kun uhrauksia isänmaan eteen tehneet tavalliset kansalaiset vaativat palkkiota, eikä shōgunaatilla ollut varoja sellaiseen.
Sisällissota ja Kamakura-kauden loppuminenMuokkaa
Shōgunaatin valtakausi loppui, kun keisari Go-Daigo sai vallan itselleen katkeran sisällissodan päätteeksi.
LähteetMuokkaa
- ↑ Kamakura and Muromachi Periods Japan: A Country Study. Library of Congress, 1994.
- ↑ Mongol Invasions Japan: A Country Study. Library of Congress, 1994.