Klemens V

Klemens V, syntymänimeltään Bertrand De Got tai Bertrand de Gouth, (noin 126420. huhtikuuta 1314) oli paavina 5. kesäkuuta 1305 – 20. huhtikuuta 1314.[1][2]Hän siirsi paavinistuimen Roomasta Ranskan Avignoniin vuonna 1309, ja aloitti siten niin sanotun paavien Avignonin vankeuden, jota kesti vuoteen 1377 saakka. [2]

Paavi Klemens V

Valinta paaviksiMuokkaa

Bertrand De Gotista tuli Commingesin piispa maaliskuussa 1295 ja paavi Bonifatius VIII nimitti hänet Bordeaux'n arkkipiispaksi vuonna 1299. De Got valittiin paaviksi Perugiassa vuonna 1305 Ranskan kuninkaan Filip IV:n painostuksesta.[2] Valintaa edelsi vuoden tauko pyhällä istuimella, sillä konklaavin italialaiset ja ranskalaiset kardinaalit eivät tahtoneet päästä valinnasta yksimielisyyteen.

PaavinaMuokkaa

Noustuaan paaviksi Klemens V nimitti useita uusia ranskalaisia kardinaaleja. Tällöin ranskalaiset muodostivat kardinaalien enemmistön, millä varmistettiin, että myös seuraavat paavit olisivat ranskalaisia. Klemensin oma kausi paavina oli vaikea, ja suurin syy hankaluuksiin oli kuningas Filip IV.[2]

Filip IV ei sallinut kirkolle minkäänlaista roolia maallisissa asioissa, ja kuningas pakotti Klemensin kumoamaan paavi Bonifatius VIII:n bullat Clericis Laicos, joka kielsi papistoa maksamasta veroa maallisille hallituksille, ja Unam Sanctam, joka määritteli paavin ylimmäksi auktoriteetiksi. Vuodesta 1307 eteenpäin Filip halusi tuhota temppeliherrojen ritarikunnan, joka oli hengellisistä ritarikunnista mahtavin. Kun Filip syytti temppeliherroja harhaopista, Klemens päätti järjestää kirkolliskokouksen Viennen kaupungissa Ranskassa asian ratkaisemiseksi. Kirkolliskokous sai Klemensin valitsemaan asuinpaikakseen Avignonin, jonne hän saapui vuonna 1309. Paavi Klemensin mielestä se oli kirkolle Roomaa sopivampi hallintokeskus, ennen kaikkea poliittisista syistä.[2]

Viennen kirkolliskokous kokoontui vuonna 1311. Klemens V hyväksyi kirkolliskokouksen päätöksen syyttää absoluuttisen aineellisen köyhyyden merkitystä korostavia spirituaaleja, fransiskaanien ääriliikettä, harhaoppisiksi. Huhtikuussa 1312 Filip IV pakotti kokouksen ulkopuolella Klemens V:n tukahduttamaan temppeliherrojen ritarikunnan. Klemens V:n tulisi hajoittaa ritarikunta itse, eikä jättää asiaa Filipin huoleksi. Lisäksi Filip IV vaati paavia poistamaan arkistoista kaikki Filipiä ja hänen edustajiaan vastaan laaditut apostoliset kirjeet.[2]

Vaikka Klemens V oli kannattanut Henrik VII Luxemburgilaisen valintaa Saksan kuninkaaksi vuonna 1308 sekä hänen nostamistaan Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi vuonna 1312, Viennen kirkolliskokous ja Ranskan painostus saivat Klemensin suosimaan Napolin kuningas Robertia, jota vastaan Henrik valmisteli sotaa. Tämän seurauksena Klemens omaksui keisarikuntaa vastustavan kannan ja uhkasi vuonna 1313 Henrikiä ekskommunikaatiolla. Henrikin kuoltua Klemens väitti hallitsevansa keisarikuntaa, kun valtaistuin oli tyhjä, ja antoi Robertille Italiassa keisarillisen varakuninkaan arvonimen.[2]

JälkimaineMuokkaa

Klemens V suosi avoimesti sukulaisiaan ja hänellä lienee ollut suuri salainen aarrekammio. Hän sairasti ilmeisesti kroonisesti syöpää. Klemens V jätti pysyvän leiman kanoniseen oikeuteen teoksellaan Clementinae, joka on paavi Klemens V:n ja Viennen kirkolliskokouksen antamien dekretaalien kokoelma. Klemens V:n seuraaja Johannes XXII hyväksyi sittemmin nämä päätökset virallisesti. Lisäksi Klemens V muutti Perugian koulun yliopistoksi ja perusti Pariisin, Bolognan, Oxfordin ja Salamancan yliopistoihin aasialaisten kielten oppituolit.[2]

Dante sijoitti paavi Klemens V:n helvettiin runoelmassaan Jumalainen näytelmä. Syyt olivat antautuminen Ranskalle ja Filip IV:n käskyjen noudattaminen, kääntyminen keisari Henrikiä vastaan, simonia eli kirkollisten virkojen myynti ja paavin istuimen siirto Roomasta Avignoniin.[2]

Kirjailija Maurice Druon sanoo kirjassaan Rautakuningas, että Klemens V olisi kuollut, kun hänelle syötettiin erityislääkkeenä vatsavaivoihin jauhettuja smaragdeja. Päästessään ruuansulatuselimistöön tällainen jauhe repii sen sisäisesti hajalle ja aiheuttaa erittäin tuskallisen kuoleman. Väitteen todenperäisyys on enintään viitteellinen.

LähteetMuokkaa

  • Jussi Hanska: Kristuksen sijaiset maan päällä?. Paaviuden historiaa apostoli Paavalista Johannes Paavali toiseen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-719-2.

ViitteetMuokkaa

  1. Hanska 2005: 321.
  2. a b c d e f g h i Britannica, The Editors of Encyclopaedia: Clement V Encyclopedia Britannica. Viitattu 18.7.2021. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa


  Edeltäjä:
Autuas Benedictus XI
Paavi Seuraaja:
Johannes XXII
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.