Klaustrofobia

Klaustrofobia tarkoittaa ahtaan tai suljetun paikan kammoa. Klaustrofobiasta kärsivä kärsii yleensä paniikkikohtauksista tai pelosta saada paniikkikohtauksia ahtaassa tai suljetussa tilassa, kuten hississä, junassa tai lentokoneessa. Fobian taustalla voi olla aiemmat traumat, jotka saavat henkilön yhdistämään ahtaan tilan paniikkiin tai välittömään vaaraan, mutta sen voi aiheuttaa myös perinnölliset syyt. Klaustrofobian hoidossa on käytetty käyttäytymisterapiaa, kuten altistushoitoa.

Aiheuttajat ja oireet

Klaustrofobisen kohtauksen voi aiheuttaa monenlaiset tilanteet ja jopa suljettujen paikkojen ajatteleminen. Yleisiä paikkoja, jotka voivat aiheuttaa kohtauksen, ovat hissit, tunnelit, metrot, pyöröovet, yleiset vessat, keskuslukituksella toimivat autot, autopesulat, sovituskopit ja lentokoneet. Klaustrofobiseen kohtauksen keskeinen oire on paniikkikohtaus, joka voi yleisen ahdistuksen lisäksi aiheuttaa monia fyysisiä oireita, kuten hikoilua, vaikeutta hengittää, takykardiaa, rintakipua, päänsärkyä, puutumista ja suun kuivumista. Vaikeaan klaustrofobiaan yhdistetään myös muita psyykkisia oireita, kuten pelkoa hallinnan menetyksestä, pyörtymisen pelkoa, kauhua ja kuolemanpelkoa.

Taustasyyt

Klaustrofobian taustalla on usein lapsuuden tai aiempi elämän traumaattinen kokemus, jonka takia henkilö yhdistää ahtaat tilat paniikkiin tai välittömään vaaraan, jolloin vartalo reagoi loogisesti uhkaan. Klaustrofobian synnyttäviä kokemuksia voivat olla esimerkiksi jääminen jumiin tai jättäminen suljettuun tilaan, kiusaaminen, vanhemmista tai ystävistä eksyminen tungoksessa tai klaustrofobinen vanhempi. Niin sanotun klassisen ehdollistumisen perusteella trauma voi aiheuttaa henkilön kykyyn toimia samanlaisissa tilanteissa.

Klaustrofobiaan on liitetty myös muita syitä. Joidenkin mukaan pieni mantelitumake voi aiheuttaa klaustrofobiaa. Mantelitumake hallinnoi vartalon vastinetta pelkoon. Taustalla voi lisäksi olla perinnöllisiä syitä, ja jonkinlainen vanha selviytymismekanismi, joka aiheuttaa turhan reaktion nykymaailmassa.

Hoito

Klaustrofobiaa voidaan hoitaa samoilla tavoilla kuin muitakin ahdistustiloja. Sen hoitamiseen käytetään käyttäytymisterapiaa, kuten altistushoitoa ja kognitiivista käyttäytymisterapiaa. Altistushoidossa potilasta vaiheittain totutetaan pelkoa aiheuttavaan tilanteeseen.

Toisten ihmisten tarkkailu voi lievittää rauhoittaa potilasta, kun tämä huomaa, miten muut reagoivat pelottavaan tilanteeseen. Masennuslääkkeillä ja lihasrelaksanteilla voi lievittää oireita, mutta ne eivät poista pelon juurisyytä. Ahdistuneeseen oloon voivat helpottaa myös erilaiset rentoutumis- ja visualisaatioharjoitukset.