Kiki Smith
Kiki Smith (s. 18. tammikuuta 1954 Nürnberg, Länsi-Saksa) on yhdysvaltalainen kuvanveistäjä ja taidegraafikko. Hän aloitti taideuransa 1970-luvun lopulla Colab-taiteilijaryhmässä. Sittemmin hänen työnsä ovat suuntautuneet monipuolisesti erilaisiin materiaaleihin ja taidemuotoihin. Hän on kuvannut useissa teoksissaan ihmisruumista sekä käsitellyt yhteiskunnallisia ja poliittisia aiheita.
| Kiki Smith | |
|---|---|
 Kiki Smith vuonna 2013. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. tammikuuta 1954 Nürnberg, Länsi-Saksa |
| Taiteilija | |
| Aktiivisena | 1978– |
| Ala | kuvanveisto, taidegrafiikka, piirustustaide |
| Taidesuuntaus | abjektiivinen taide ja nykytaide |
Elämäkerta
muokkaaKiki Smith syntyi vuonna 1954 Nürnbergissä Länsi-Saksassa, missä hänen äitinsä Jane Lawrencen ura oopperalaulajana oli alkanut. Kikin isä oli arkkitehti ja kuvanveistäjä Tony Smith. Smithit palasivat Yhdysvaltoihin vuonna 1955, ja Kiki vietti nuoruutensa New Jerseyn South Orangessa.[1]
Smith on taiteilijana pitkälti itseoppinut. Hän kävi 18 kuukautta vuosina 1974–1976 Hartfordin taidekoulua. Hän jätti sen kuitenkin kesken ja muutti vuonna 1976 New Yorkiin. Hän teki parin vuoden ajan sekalaisia töitä ja liittyi noin vuonna 1978 Colab-taiteilijaryhmään, jonka tavoitteena oli tehdä taiteesta saavutettavampaa tarjoamalla näyttelyitä gallerioiden sijasta muualla. Smithin ura taiteilijana alkoi myös tuohon aikaan. Hänen ensimmäiset työnsä olivat arkipäiväisten esineiden monotypioita.[2]
Smith alkoi keskittyä taiteessaan kuolevaisuuden ja mätänemisen teemoihin. Hänen realistinen teoksensa Hand in Jar (1983) on levällä peitetty lateksikäsi vedellä täytetyssä lasipurkissa. Smith kiinnostui 1980-luvulla ihmisvartalon biologiasta ja opiskeli ensihoitoalan tutkimuksen (”emergency medical technician” ). Tämä vaikutti myös hänen taiteeseen, ja hän toi monissa teoksissaan esille ihmisvartaloa. Vuoden 1985 teos Possession Is Nine-Tenths of the Law on silkkipainotekniikalla ja monotypioina tehty yhdeksän kuvan sarja sisäelimistä. Teoksen nimi viittaa naisen vartalon asemaan yhteiskunnallisten ja poliittisten ideologioiden kiistakenttänä. Smith toi ihmisvartalon esille myös teoksissaan Glass Stomach (1985), Untitled (Heart) (1986) ja Second Choice (1987).[2]
Aborttikysymys nousi pinnalle 1980-luvun puolivälissä. Smith teki monia teoksia, joissa hän käsitteli lisääntymistä ja syntymää. Pronssiveistokset Uro-Genital System (Male) ja Uro-Genital System (Female) esittävät miehen ja naisen virtsa- ja sukupuolielimiä. Pronssiveistos Womb (1986) puolestaan on saranoitu kohtu, joka on tyhjä sisältään.[2]
Smith alkoi vuoteen 1990 mennessä tehdä myös aidonkokoisia ihmishahmoja, joihin hän usein käytti mehiläisvahaa ihmislihan korostamiseen.[1] Teoksessa Untitled (1990) mehiläisvahaveistokset miehestä ja naisesta näyttävät roikkuvan tukemattomina ja häväistyinä.[2]
Smith tutki 1990-luvulla myös naiseuden ja abjektion yhteyttä. Teoksessa Pet Body (1992) alaston naishahmo vahassa tekee lattialla tarpeitaan ja hahmon perässä on keltaisia helmiä esittämässä virtsavanaa. Teoksessa Train (1993) puolestaan vaginasta suihkuaa punaisten helmien ketju ja teoksessa Tail (1992) pitkä ulostevirta suoraan anuksesta.[2]
Smith siirtyi 1990-luvun puolivälissä eläinaiheisiin, erityisesti lintuihin. Jersey Crows -teokseen (1995) kuuluu yli kymmenen kuollutta pronssivarista gallerian lattialla.[2] Ne ovat muistomerkki New Jerseyssä tuholaismyrkkypilven tappaneille 27 varikselle.[3] Smithin 2000-luvun teoksissa on esillä myös hänen kiinnostuksensa nukkeihin ja marionetteihin. Hyvin yksinkertaistetut veistokset Io (2005) ja Miss May (2007) tutkivat tarinoiden viattomuutta, väkivaltaa ja ahdistusta.[2]
Tyyli ja teemat
muokkaaSmith on monialainen taiteilija, joka käyttää teoksissaan monia erilaisia materiaaleja. Hänen teoksiinsa kuuluu kuvanveistotaidetta, taidegrafiikkaa, valokuvia, piirustustaidetta ja tekstiilitaidetta.[4] Smith on tehnyt taidetta muun muassa pronssissta, kipsistä, lasista, posliinista, paperista, pigmentista, alumiinista, lateksista, höyhenistä ja mehiläisvahasta.[3]
Smith tuli alkujaan tunnetuksi erityisesti ihmisvartaloaan kuvaavista, usein häiritsevistä teoksistaan. Hänet yhdistetään usein feministisen taiteen toiseen aalton, ja hän onkin tutkinut naisen asemaa yhteiskunnassa, kulttuurissa ja politiikassa. Smithin teokset poikkeavat kuitenkin monista muista aikansa feminististä teoksista, sillä hän keskittyi ihmishahmoon, vaikka monet muut suuntautuivat samaan aikana abstrahointiin tai performanssitaiteeseen.[5] Smith on itse sanonut, ettei itse halua lokeroitua vain feministisen taiteen tekijäksi. Hänen mukaansa taidetta ei pysty tekemään agenda edellä, sillä silloin taide ei ole enää taidetta. Smithille itselleen taide on tarkkailua.[3]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Yood, James W.: Kiki Smith Encyclopædia Britannica. 14.1.2019. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 9.2.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Kiki Smith The Solomon R. Guggenheim Foundation. Viitattu 9.2.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c Mättänen, Markus: Kiki Smith katsoo ja löytää. Aamulehti, 9.2.2019, 138. vsk, nro 39, s. B2–B3. Tampere: Alma Media Kustannus Oy.
- ↑ Kiki Smith Pace Gallery. Viitattu 9.2.2019. (englanniksi)
- ↑ Kiki Smith The Art Story Foundation. Viitattu 9.2.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kiki Smith Wikimedia Commonsissa
- Smithin videoprofiili PBS-kanavalla (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Kiki Smith Moman sivuilla (englanniksi)
- Kiki Smith Galerie Lelong & Co.