Wikipedia

Khariton

antiikin kreikkalainen kirjailija

Khariton Afrodisiaslainen (m.kreik. Χαρίτων Ἀφροδισιεύς/Ἀφροδισεύς, Kharitōn Afrodisieus/Afrodiseus, lat. Charito Aphrodisiensis) oli antiikin kreikkalainen romaanikirjailija, joka tunnetaan teoksesta Kallirhoe. Hän oli kotoisin Afrodisiaksesta Kaariasta.[1] Hänestä ei tiedetä oikeastaan mitään muuta kuin mitä hän itse paljastaa ainoassa tunnetussa romaanissaan Kallirhoe. Kahdeksasta kirjasta koostuva rakkausromaani on Petroniuksen Satyriconin ohella länsimaisen kirjallisuuden varhaisin säilynyt romaani.

Khariton Afrodisiaslainen
Henkilötiedot
Ammatti reettorin sihteeri
Kirjailija
Tuotannon kielikoinee
Tyylilajit rakkausromaani
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Elämä muokkaa

Kharitonista ei tiedetä juuri mitään muuta, kuin mitä hänen romaanistaan käy ilmi. Teoksen alussa hän esittelee olevansa ”Khariton, asianajaja (reettori) Athenagoraan sihteeri, Afrodisiaan kaupungista”.[2] Nimi ”Khariton” tarkoittaa ”sulojen miestä”. Tämä on joskus käsitetty pseudonyymiksi, joka sopii rakkausromaanin kirjoittaneelle henkilölle; vastaavasti ”Afrodisiaslainen” saattaa viitata ennemmin suoraan Afroditeen kuin kaupunkiin. ”Athenagoras” puolestaan saattaa viitata Thukydideen mainitsemaan Athenagoraaseen, joka oli Hermokrateen poliittinen vastustaja; Hermokrateen tytär on Kharitonin romaanin päähenkilö. Kuitenkin sekä nimet ”Khariton” että ”Athenagoras” esiintyvät afrodisiaslaisissa piirtokirjoituksissa.[1][3]

Jotkut Kharitonin teoksen piirteet tukevat hänen antamiaan tietoja omasta ammatistaan ja kotipaikastaan. Asianajajan sihteerin toimi näkyy ennen kaikkea lainopillisessa tietämyksessä sekä puheissa näkyvässä retoriikassa; kotipaikka taas siinä, että Miletoksen kuvaus on muiden paikkojen kuvauksia yksityiskohtaisempia; Miletos sijaitsi vain noin 120 kilometrin päässä Afrodisiaksesta.[4]

Viimeaikaiset papyruslöydöt osoittavat, että romaani on saatettu kirjoittaa jo ensimmäisen vuosisadan puolessa välissä. Nykykäsityksen mukaan vuosi 200 on paleografisen ajoituksen perusteella myöhäisin mahdollinen ajoitus.[3] Kharitonin käyttämän kielen erittely on tuottanut useita mahdollisia ajoituksia. 1800-luvulla, ennen papyruslöytöjä, tyylianalyysin perusteella esitettiin niinkin myöhäistä ajoitusta kuin 500-luku. Ensimmäisen vuosisadan jälkimmäistä puolta on ehdottanut A. D. Papanikolaou vuonna 1979. Eräs myöhempi tutkimus Kharitonin käyttämästä sanastosta ajoittaa tämän ensimmäisen vuosisadan lopulle tai 100-luvun alkuun.[5]

Edmund Cueva on katsonut, että Khariton hyödynsi Plutarkhoksen kirjoittamaa Theseuksen elämäkertaa tai kenties suoraan Plutarkhoksen lähdettä, mytografi Paion Amathoslaista. Mikäli lähde on Plutarkhos, tällöin Kharitonin elämä ajoittuisi 100-luvun puolivälin jälkeen.[6] Toisaalta vuonna 62 kuolleen Persiuksen Satiireissa on viittaus johonkin Kallirhoe-nimiseen teokseen; jos kyseessä on Kharitonin teos, tämä johtaisi suhteelliseen varhaiseen ajoitukseen.[3]

Yhteenvetona, nykytutkimus ajoittaa Kharitonin ja hänen teoksensa yleensä vuosien 50 ja 150 välille.[7]

Teokset muokkaa

Kharitonin ainoa tunnettu teos on kahdeksan kirjaa käsittävä rakkausromaani Kallirhoe, joka tunnetaan myös nimellä Khaireas ja Kallirhoe (Χαιρέας και Καλλιρρόη). Se kertoo nuoresta naisesta nimeltä Kallirhoe ja nuoresta miehestä nimeltä Khaireas, jotka rakastuvat ja menevät naimisiin. Kohtalo kuitenkin erottaa heidät, ja he joutuvat kokemaan erilaisia seikkailuita ja vastoinkäymisiä kaukaisissa maissa, ennen kuin he saavat jälleen toisensa.

Kharitonin ajoituksen vaikeuksista huolimatta tämän ajatellaan olevan varhaisin kreikkalainen romaanikirjailija, jonka teoksia on säilynyt.[8] Tämä tekee – tarkasta ajoituksesta riippuen – joko hänen teoksestaan tai Petroniuksen teoksesta Satyricon länsimaisen kirjallisuuden varhaisimman säilyneen romaanin.

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b Smith, William: Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology, s. 688. Osa I. Boston: Little, Brown and Company, 1859. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. ↑ Khariton 1983, s. 17.
  3. ↑ a b c Reardon, B. P. & Schmeling, Gareth (toim.): ”Chariton”, The Novel in the Ancient World, s. 309–335, 312–317. Boston: Brill Academic Publishers, 2003. ISBN 0-391-04134-7. (englanniksi)
  4. ↑ Kaimio, Maarit: Johdanto. Teoksessa Khariton 1983, s. 5–13.
  5. ↑ Ruiz-Montero, Consuelo: Aspects of the Vocabulary of Chariton of Aphrodisias. Classical Quarterly, 1991, 41. vsk, nro 2, s. 484–489. (englanniksi)
  6. ↑ Cueva, Edmund P.: Plutarch's Ariadne in Chariton's Chaereas and Callirhoe. American Journal of Philology, 1996, 117. vsk, nro 3, s. 473–484. (englanniksi)
  7. ↑ Edwards, Douglas R.: Defining the Web of Power in Asia Minor: The Novelist Chariton and His City Aphrodisias. Journal of the American Academy of Religion, Autumn 1994, 62. vsk, nro 3, s. 700. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  8. ↑ Bowie, Ewen: The chronology of the earlier Greek novels since B.E. Perry: revisions and precisions. Ancient Narrative, 2002, 2. vsk, s. 47–63. (englanniksi)

Kirjallisuutta muokkaa

Suomennetut teokset muokkaa

Muuta kirjallisuutta muokkaa

  • Edwards, Douglas R.: Defining the Web of Power in Asia Minor: The Novelist Chariton and His City Aphrodisias. Journal of the American Academy of Religion, Autumn 1994, 62. vsk, nro 3, s. 699–718. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  • Perry, B. E.: Chariton and His Romance from a Literary-Historical Point of View. American Journal of Philology, 1930, 51. vsk, nro 2, s. 93–134. (englanniksi)
  • Schmeling, Gareth L.: Chariton. Twayne's world authors. New York: Twayne Publishers, 1974. ISBN 0-8057-2207-6. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

  • Khariton-fragmentteja Oxyrhynchus Online. The Imaging Papyri Project, University of Oxford. (englanniksi) (muinaiskreikaksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Khariton&oldid=22271594”