Kevyt patteristo 14 (jatkosota)
Kevyt patteristo 14 (Kev.Psto 14) oli Suomen maavoimien tykistöjoukko-osasto, joka perustettiin Turussa 15. kesäkuuta 1941 Turunmaan suojeluskuntapiirin henkilöstöstä.
| Kevyt patteristo 14 | |
|---|---|
| Toiminnassa | 1941-1944 |
| Valtio |
 Suomi |
| Puolustushaarat | Maavoimat |
| Aselajit | Kenttätykistö |
| Rooli | Päämajan tykistöjoukkojen moottoroitu kenttätykistöpatteristo |
| Koko | Patteristo: |
| Sodat ja taistelut | Jatkosota |
Perustaminen muokkaa
Patteristo sai käskyn perustamisesta 15. kesäkuuta 1941 ja perustettiin Turun tyttölyseolla. Määrävahvuuksien mukaan patteristossa piti olla 487 miestä, mikä jäi kuitenkin hieman vajaaksi. Moottoriajoneuvoja piti olla yhteensä 79, mutta ainoastaan muutama kuorma-auto toimitettiin. Patteriston kalustona oli kaksitoista kappaletta 76 LK/13 -tykkejä. Henkilökohtaisina aseina miehillä olivat Terni-kiväärit ja espanjalaiset pistoolit.[1]
Ahvenanmaa muokkaa
Illalla 21. kesäkuuta patteristo siirrettiin Turun satamaan, missä se kuormattiin Murtajaan ja Apuun. Tiedon sotatoimien alkamisesta saavuttua lähtivät alukset 22. kesäkuuta aamuyöstä laiturista Turun linnan kohdalta laivareittiä Ahvenanmaalle. Alukset saapuivat Maarianhaminan Länsisatamaan aamupäivällä.[2]
Patteristosta ryhmitettiin 1. patteri Eckerön alueelle, 2. patteri keskelle vastaamaan Getan suunnasta ja 3. patteri Maarianhaminaan. Tehtävänä oli torjua mahdollinen maihinnousu rantaviivalla. Patteristo sai 5. heinäkuuta käskyn mantereelle palaamisesta. Se kuljetettiin 7. heinäkuuta samoilla aluksilla Maarianhaminasta Turkuun, mistä se siirrettiin seuraavana päivänä junalla Riihimäelle.[2]
Laatokan-Karjala muokkaa
Patteristo kuljetettiin 12. heinäkuuta kahdella junalla Riihimäeltä Kouvolan, Pieksämäen, Varkauden ja Joensuun kautta Tohmajärven asemalle, jonne saavuttiin seuraavana päivänä. Karjalan armeijan komentaja oli alistanut patteriston 7. divisioonalle, joka oli edennyt Jänisjärvelle. Patteriston tukemana taisteluosasto Kuistio jatkoi 17. heinäkuuta hyökkäystä kolmen patteriston mukaan lukien kevyt patteristo 14 tukemana. Etenevät joukot saavuttivat 20. heinäkuuta Laatokan.[3]
Patteristo tuki jalkaväkirykmentti 9:n etenemistä Lähteenselästä Kirjavalahden perukkaan, millä katkaistiin Jänisjokilaaksosta Laatokan rannalle kulkeva maantie. Tieyhteys saatiin katkaistua patteriston ollessa tuliasemissa Pien-Rytyssä. Hyökkäyksessä luotiin Kirjavanlahden perukan pohjoispuolelle motti, joka laukesi 24. heinäkuuta. Eteneminen patteriston tuella jatkui länteen saavuttaen Tohmajoen, mutta Mäkisenhovin alue jäi valtaamatta. Patteriston tuliasemat olivat siirtyneet Rautakankaalle ja tulenjohtopaikat Tohmajoen pohjoisrannalla Helylän aukeilta Kessynmäkeen.[4]
Neuvostoliiton 168. ja 198. divisioonat aloittivat vastahyökkäyksen, jonka tarkoituksena oli vallata takaisin menetyt alueet. Mäkisenhovin kohdalta puna-armeija työntyi 29. heinäkuuta puolikilometriä pohjoiseen. Se työnnettiin takaisin seuraavana päivänä sissipataljoona 2:n ja jalkaväkirykmentti 9:n II pataljoonan hyökkäyksellä, jota tuki patteriston tuli. Illalla 30. heinäkuuta alkoi uusi panssarivaunuin tuettu hyökkäys, joka jatkui 1. elokuuta saakka. Hyökkäys oli torjuttu 3. elokuuta mennessä puna-armeijan tyhjennettyä myös Mäkisenhovin.[5]
Heinäkuun lopulla alkanut hyökkäys jatkui 5. elokuuta. Sissipataljoona 2:n eteneminen pysähtyi Mäkisenhovin eteläpuolella olevan neulapadon luona. Vihollisen asemiin ammuttiin viiden patteriston keskitys, mihin osallistui kevyt patteristo 14. Eteneminen jatkui tämän jälkeen Helylän tehtaille ja sen kaakkoispuolella olevalle lentokentälle. Karmalanjärven tasan saavuttamisen jälkeen patteristo siirrettiin etelään tukemaan jalkaväkirykmentti 30:tä, joka ylitti 10. elokuuta Karmalansalmen tykistön tukemana. Sortavalan valtauksessa patteristo tuki aluksi Timoskanmäestä ja myöhemmin Kymölästä kaupungin eteläpuolella edennyttä hyökkäystä. Sortavalan valtaus saatiin päätökseen 14. elokuuta.[6]
Karjalan kannas muokkaa
Patteristo liitettiin muodostettavaan I armeijakuntaan, joka siirrettiin elokuun lopulla Karjalan kannakselle, missä toiminta alkoi 24. elokuuta. Patteristo siirrettiin Otsoisten kylästä Lahdenpohjan, Simpeleen, Ilmeen ja Kirvun kautta Räisälään, missä se leiriytyi Vuosalmelle johtavan tien varteen. Patteriston 2. patteri alistettiin 10. divisioonalle tukemaan etenemistä Lipolaan. Lopulta koko patteristo alistettiin 10. divisioonalle.[7]
Hyökkäys alkoi 4. syyskuuta. Patteristo siirrettiin tukemaan hyökkäyksen loppuvaihetta, jolloin tuliasemat olivat Suur-Kaitalassa Lempäälänjärven pohjoiskärjestä pari kilometriä länteen. Oltuaan tuliasemissa vain pari päivää patteristo siirrettiin 15. divisioonan alueelle Lumisuon pohjoispuolelle. Tuliasemat olivat Korleen kylässä Sirkiäsaareen johtavan maantien varressa ja Korleen kaakkoispuolella. Patteristo tuki Lumisuon lohkoa puolustaneita kevyt osasto 16:ta ja Sirkiän lohkon jalkaväkirykmentti 15:tä. Tulenjohtopaikat olivat Lumisuon reunassa ja Viisjoen varrella.[8]
Lähteet muokkaa
- Heikola, Keijo: Kevyt Patteristo 14 sotatoimissa vuosina 1941 - 1944. Turku: Heikola, Keijo, 1981. ISBN 951-99327-3-9.