Avaa päävalikko

Kevätlehtoleinikki (Ranunculus fallax, syn. R. auricomus var. fallax) on Euroopassa tavattava leinikkilaji. Kevätlehtoleinikki on apomiktisesti lisääntyvä ryhmälaji, johon kuuluu useita ns. pikkulajeja. Perinteisesti kevätlehtoleinikki-ryhmä on käsitelty apomiktisten kevätleinikkien (R. auricomus) alalajina, mutta nykyään se käsitellään omana lajiryhmänään.[1]

Kevätlehtoleinikki
Kevätlehtoleinikki Lemmenlaakson luonnosuojelualueella Järvenpäässä.
Kevätlehtoleinikki Lemmenlaakson luonnosuojelualueella Järvenpäässä.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ranunculales
Heimo: Leinikkikasvit Ranunculaceae
Suku: Leinikit Ranunculus
Laji: fallax
Kaksiosainen nimi

Ranunculus fallax
(Wimm. & Grab.) Sloboda sensu Marklund

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Kevätlehtoleinikki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kevätlehtoleinikki Commonsissa

Sisällysluettelo

Ulkonäkö ja kokoMuokkaa

 
Kevätlehtoleinikki.

Monivuotinen ja tavallisesti melko tukeva kevätlehtoleinikki kasvaa 20–70 cm pitkäksi. Varsia on 1–3 ja niiden tyvellä on lavattomia, suomumaisia ja melko varhain lakastuvia lehtituppia. Aluslehtiä on tavallisesti 2–5 kappaletta. Ensimmäisten lehtien lehtilavat ovat muodoltaan munuaismaisia, myöhemmät ovat pöyreähköjä. Lehtilapa on 2–15 cm leveä, tavallisesti kolmihakoinen tai kolmijakoinen ja leveäliuskainen. Varsilehtien liuskat ovat 2,5–8 cm pitkiä, tasasoukan suikeita tai kapean vastapuikeita ja etenkin kärkipuolelta harva- ja epäsäännöllisen pitkähampaisia, joskus lähes ehytlaitaisia. Kukat sijaitsevat yksittäin varren ja haarojen päissä. Kukkaperä on sileä, kukkapohjus 4–9 mm pitkä ja melko runsaskarvainen. 1,5–2,5 cm leveässä keltaisessa kukassa on kaksi kehäkiehkuraa. Sekä verhiö että teriö ovat viisilehtisiä, toisinaan osa terälehdistä on vaillinaisesti kehittyneitä. Terälehdissä on mesikuoppa. Kevätlehtoleinikki kukkii Suomessa touko-kesäkuussa. Hedelmistössä on tiheäkarvaisia pähkylöitä, joissa on 0,6–1,7 mm pitkä ota. Kevätlehtoleinikki on myrkyllinen kasvi.[2]

Kevätlehtoleinikki kuuluu apomiktisiin leinikkeihin, jotka pystyvät tuottamaan siemeniä ilman hedelmöitystä. Näin syntyvät apomiktiset pikkulajit ovat toisistaan hyvin vaikeasti erotettavissa. Ruotsista ja Suomesta on kuvattu 92 kevätlehtoleinikkien ryhmään kuuluvaa pikkulajia, joista ainakin 90 on tavattu Suomessa.[1][3]

LevinneisyysMuokkaa

Kevätlehtoleinikkiä tavataan ainoastaan Euroopassa, mutta sielläkin sen levinneisyys tunnetaan puutteellisesti. Lajin levinneisyysalue ulottuu Keski-Ruotsista ja Etelä- ja Keski-Suomesta Baltiaan, Länsi-Venäjälle, Pohjois-Ukrainaan, ja edelleen Puolaan, Etelä-Saksaan, Pohjois-Italiaan, Unkariin ja Pohjois-Romaniaan.[4] Suomessa kevätlehtoleinikin levinneisyysalue painottuu linjan PoriJyväskyläLappeenranta-linjan eteläpuolella. Pohjoisempana lajia tavataan muun muassa Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa. Pohjoisimmat esiintymät ovat Oulun korkeudelta.[1][5]

ElinympäristöMuokkaa

Kevätlehtoleinikkiä kasvaa lehdoissa, lehtokorvissa, lehtoniityillä ja muissa lehtomaisilla paikoilla. Sitä tavataan myös puistoissa.[1]

LähteetMuokkaa

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d Retkeilykasvio 1998, s. 79.
  2. Retkeilykasvio 1998, s. 75, 79.
  3. Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 181.
  4. Den virtuella floran: Mellansmörblomma (myös levinneisyyskartat) (ruots.) Viitattu 28.11.2011.
  5. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Kevätlehtoleinikki-ryhmän levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 28.11.2011.

Aiheesta muuallaMuokkaa