Keskustelu:Kihlaus

Onko tämä sopimus vain miehen ja naisen välinen, voiko homoseksuaalinen pari mennä kihloihin? --jeepo 11. heinäkuuta 2005 kello 17:57:19 (UTC)

Korjauspyyntö

• Kihlaus Koko artikkeli käsittelee suomalaista (kai luterilaista (?)) kihlausperinnettä, esim. ortodoksisessa kirkossa kihlaus on kirkossa toimitettava kirkollinen toimitus. Kihlauksen historia puuttuu kokonaan. Artikkeliin pitäisi saada kovaa faktaa alkuun ja sitten lopussa voidaan kertoa nykykansanperinteestä lehti-ilmoituksineen.--Joonas 25. elokuuta 2005 kello 18.42 (UTC)

-- Itseasiassa ainakin minun käsittääkseni ortodoksisessa kirkossa on tapana pitää sormuksia oikean käden nimettömässä, vastoin kun luterilaisessa kirkossa. IronGuard 4. maaliskuuta 2009 kello 23.38 (EET)

Kihlauksesta sopimuksena

Avioliittolaissa on määritetty yksiselitteisesti, että kihlaus on sopimus vastaisesta avioliiton solmimisesta. Jostain syystä artikkeliin vähän väliä joku (vandaali?) lisäilee mainintoja, ettei kihlauksella ole enää juridista sitovuutta sopimuksena. Se, että avioliittolaissa ei enää ole yksityiskohtaisia sanktioita kihlauksen purkamisesta tmv. ei muuta suomalaista yleistä sopimusoikeutta jonka mukaan sopimuksia saa tehdä ja tehdyt sopimukset on pidettävä.--Jsu 22. helmikuuta 2007 kello 13.08 (UTC)

Mielestäni olet JSU väärässä julistaessasi ehdotonta kantaa mahd. sopimusrikkeestä; Suomen oikeuslaitos ei nykyaikana tiettävästi ole ottanut kertaakaan käsittelyyn tällaisen sopimuksen eli kihlauksen rikkomisesta aiheutunutta jälkipuintia. Joskus menneisyydessä oli tapana maksaa korvauksia kihlauksen purkautumisesta, mutta onko näin käynyt koskaan 2000-luvulla?(ei-vapaaehtoisesti) Kommentin jätti Baarijakkara (keskustelu – muokkaukset).

Olipahan tähänkin löytynyt näköjään lähde. Tarvitaan sitten lähdekritiikkiä ja tekstikritiikkiä. En löydä lähdesivulta mitään vahvistusta sivun lainopillisesta oikeellisuudesta, joten sen osan saa joku muu tehdä. Lähteestä http://www.naimisiin.info/haaopas/kihlaus.html lainatut kaksi virkettä: "Nykyään kihlautumisella ei mitään lainopillista merkitystä" ja "Kihlaus on kahden ihmisen keskenään tekemä sopimus avioitumisesta", kumoavat toisensa. Jälkimmäinen virke vahvistaa sen, että kihlauksella ON juridista merkitystä ("... kahden ihmisen tekemä sopimus..."); kyseessä on siis laillinen sopimus, mitä se ei voisi olla mikäli ensimmäinen virke ("...ei mitään lainopillista merkitystä") pitäisi paikkansa. Samaten hieman jäljempänä wikipedian artikkelissa todetaan, aivan oikein, Suomen lain ottava kihlautumisen huomioon esimerkiksi todistajan asemaa arvioitaessa. Eiköhän artikkelissa kannattaisi pysyä asiassa ja kuvata kihlaus sopimuksena vastaisesta avioliittoon menosta siitä seuraavine seuraamuksineen (esim todistajatapaus) ja sellaisenaan SOPIMUKSENA samanlaisena sopimuksena kuin muutkin sopimukset. Kihlasopimuksen luonteesta (="viimeinen harkinta-aika ennen avioliittoa") johtuen on se kuitenkin yleisesti purettavissa ilman sanktioita ELLEI se ole ollut perustana toisen osapuolen mahdollisiin muihin oikeustoimiin (esim. talon myynti tai vastaava), tällöinkin kyseeseen tullee vain taloudellisten vahinkojen korvaaminen, avioliittoon ei toki pakoteta. Kihlakumppanilla on oikeus olettaa, että kihlautumalla toinen osapuoli ilmaisee senhetkisen vilpittömän aikeensa avioitua. Mikäli tällaisessa tapauksessa ilmenee, ettei toisella osapuolella ole ollut mitään aietta avioitua kihlauksesta huolimatta saattaa asia tulla petoksena tai vastaavana käsiteltäväksi. Sen spekuloiminen, missä tilanteessa joku saattaa joutua lailliseen edesvastuuseen sopimusrikkomuksesta ei kannattane tässä yhteydessä. --Jsu 26. helmikuuta 2007 kello 17.55 (UTC)

Onkohan tästä jonkinlaisia ennakkotapauksia tai konkreettisia esimerkkejä? Mietin vain, ettei tänne oikeastaan kannata kirjoittaa (sinällään ansiokasta) sopimusjuridista pohdintaa, joka ainakin minusta lähenee uutta tutkimusta. --Joonasl (kerro) 26. helmikuuta 2007 kello 18.01 (UTC)

Käsittääkseni olemme Joonasl:n kanssa samalla linjalla, sopimusjuridiikka ei kuulu artikkeliin ja tänne keskusteluunkin huonosti. Artikkelissa oli kihlaus määritettynä "kahden ihmisen tekemänä sopimuksena avioliittoon menosta", mikä käsittääkseni on edelleenkin suomalaisen yhteiskunnan ja lainsäädännön käsitys kihlauksesta. Mainittuna oli myös eräiden piirien tulkinta "syvemmästä parisuhteesta" varustettuna kommentilla ristiriitaisuudesta peruskäsitteen (sopimus avioliitosta) kanssa. Sittemmin joku tai jotkut ovat ryhtynyt lisäilemään tietoa: "kihlauksella ei ole mitään juridista merkitystä...", mikä on käsittääkseni nimenomaan vähintään uutta tai omaa tutkimusta ilman luotettavaa lähdettä, ellei jopa jonkin asteista vandalointia. Tästä asiasta aloitin keskustelun täällä keskustelusivulla. Käsitykseni mukaan edellä mainittua nettisivua (http://www.naimisiin.info/haaopas/kihlaus.html) ei voi pitää tässä mielessä luotettavana lähteenä sen ollessa jo itsensä kanssa ristiriidassa puhumattakaan selkeästä ristiriidasta Suomen lain (esim. todistajan asema) kanssa. Omaan logiikkaani ei istu tekstin kappale, joka alkaa maininnalla "ei mitään juridista merkitystä" ja päättyy toteamuksiin kihlauksen vaikutuksesta todistajan asemaan ja kommenttiin eräissä tilanteissa kihlauksen huomioon ottamisesta perinnönjakotilanteessa.--Jsu 2. maaliskuuta 2007 kello 16.19 (UTC)

Teinikihlat

Olisiko kihlautuminen ilman avioliittoaikeita jo niin yleistä, että se olisi syytä mainita rinnakkaisena merkityksenä? Tätä keskustelua lukiessa syntyy hieman vaikutelma, että halutaan pitäytyä juridisessa tulkinnassa ja syytetään eri mieltä olevia vandalismista. Jo omassa varhaisaikuisuudessani oli yleistä, että kihlauduttiin täysin avioliittoaieitta, ja olen sentään jo keski-ikäinen.  –Kommentin jätti 2001:14bb:81:792a:45c0:ca23:6629:9d9f (keskustelu) 6. toukokuuta 2017 kello 08:02:50

Sormusten alkuperä

Englanninkielisellä sivulla on lähde kihlausperinteen ja sormuksen käytön alkuperään liittyen, mutta suomenkielisessä artikkelissa on vain viittaus Maximilianin ja Marian kihlauksen. Kenties sormusten alkuperää voisi käsitellä hieman enemmän?

[6] Philippe Ariès, Paul Veyne, eds., A History of Private Life: From pagan Rome to Byzantium, Harvard University Press, 1992, p.467 49.98.148.79 10. kesäkuuta 2022 kello 06.19 (EEST)