Keskeislyriikka

Keskeislyriikka eli keskuslyriikka on runoutta, joka keskittyy runon puhujan eli lyyrisen minän ympärille. Keskeislyriikassa runon puhuja tarkkailee subjektiivisia tuntemuksiaan, ja siinä on usein henkilökohtaisia tilityksiä tai tunnustuksia.[1][2] Käytännössä keskeislyriikkaa ei ollut ennen William Wordsworthia.

1950-luvulla keskeislyriikka oli Suomessa runouden arvostetuin muoto. Esimerkiksi Tuomas Anhava piti itseään keskeislyyrikkona.[3]

LähteetMuokkaa

Tämä kirjallisuuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.