Keskeislyriikka
Keskeislyriikka eli keskuslyriikka on runoutta, joka keskittyy runon puhujan eli lyyrisen minän ympärille. Keskeislyriikassa runon puhuja tarkkailee subjektiivisia tuntemuksiaan, ja siinä on usein henkilökohtaisia tilityksiä tai tunnustuksia.[1][2] Käytännössä keskeislyriikkaa ei ollut ennen William Wordsworthia.
Keskeislyriikka oli 1950-luvulla Suomessa runouden arvostetuin muoto. Esimerkiksi Tuomas Anhava piti itseään keskeislyyrikkona.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ http://igs.kirjastot.fi/iGS/kysymykset/haku.aspx?word=Lyriikka[vanhentunut linkki]
- ↑ Lyriikka. Sanasto. Teletopelius (Web Archive)
- ↑ Keskeislyriikka ennen ihanne, tänään solvaus. Helena Sinervo. HS 11.5.2002.
Aiheesta muualla muokkaa
- Keskeislyriikka. Tieteen termipankki.