Keskeislyriikka

Keskeislyriikka eli keskuslyriikka on runoutta, joka keskittyy runon puhujan eli lyyrisen minän ympärille. Keskeislyriikassa runon puhuja tarkkailee subjektiivisia tuntemuksiaan, ja siinä on usein henkilökohtaisia tilityksiä tai tunnustuksia.^[1]^[2] Käytännössä keskeislyriikkaa ei ollut ennen William Wordsworthia.

Keskeislyriikka oli 1950-luvulla Suomessa runouden arvostetuin muoto. Esimerkiksi Tuomas Anhava piti itseään keskeislyyrikkona.^[3]

Lähteet

↑ http://igs.kirjastot.fi/iGS/kysymykset/haku.aspx?word=Lyriikka^{[vanhentunut linkki]}
↑ Lyriikka. Sanasto. Teletopelius (Web Archive)
↑ Keskeislyriikka ennen ihanne, tänään solvaus. Helena Sinervo. HS 11.5.2002.

Aiheesta muualla

Keskeislyriikka. Tieteen termipankki.

Tämä kirjallisuuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[1] ttp://igs.kirjastot.fi/iGS/kysymykset/haku.aspx?word=Lyriikka^{[vanhentunut linkki]}

[2] Lyriikka. Sanasto. Teletopelius (Web Archive)

[3] Keskeislyriikka ennen ihanne, tänään solvaus. Helena Sinervo. HS 11.5.2002.

[1]

[2]

[3]