Tämä artikkeli käsittelee Otto Mäkilän öljyvärimaalausta. Sanan muista merkityksistä katso Kesäyö (täsmennyssivu).

Kesäyö on turkulaisen modernistin ja surrealistin Otto Mäkilän öljyvärimaalaus kankaalle, 70×90 cm, vuodelta 1938. Maalaus ostettiin Ateneumin taidemuseon kokoelmiin vuonna 1939.[1]

Maalaus kokoaa yhteen Mäkilän maalausten 1930-luvun kehityksen piirteitä. Etualalla on mystinen naishahmo, joka antaa syvyysvaikutelmaa, ja taustalla heinäseipäitä pellolla vähävaloissa joskaan ei aivan pimeässä kesäyössä.[2] Maalauksessa näkyy Mäkilän kiinnostus ihmisen kaksijakoiseen olemukseen. Naisen kasvot ja kesäöinen maisema - eli sisäinen ja ulkoinen todellisuus ovat maalauksessa läsnä.[3]

Mäkilän aiheet olivat muuttuneet synkemmiksi hieman ennen maailmansotaa.[3] Hän oli 1930-1931 Pariisissa opiskellessaan saanut virikkeen siirtyä kohti mystistä unimaailmaa ja surrealismia. Mäkilän taiteeseen vaikutti tutustuminen Pablo Picasson, Henri Matissen ja Marc Chagallin teoksiin, joista erityisesti Chagall johdatti häntä kohti surrealismia.[2]

Kesäyö samoin kuin Poésie olivat runollisia näkyjä, jotka muistuttivat ihmisen yhteydestä luontoon, niissä oli mukana panteistista salaperäistä ja tuntematonta maailmaa. Niissä oli siten uusia vaihtoehtoja sisäiseen maailmaansa sulkeutuneelle ihmiselle. Mäkilän oppaana tämänsuuntaisissa ajatuksissa oli ollut Rabindranath Tagore.[4]

Modernismi ja klassismi yhdistyvät usein Mäkilän maalausten hahmoissa. Niissä on antiikin piirteitä kuten egyptiläisten tapaan kuvatut silmät ja picassolaista hahmojen kubistisuutta. Horisonttiviiva tuo mukaan tilaan ja sijoittaa hahmot mielen maisemaan.[5]

Lähteet

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa