Avaa päävalikko

Kerjäläisveljestö on kristillinen munkkikunta, jonka jäsenet elävät tarkoituksellisesti köyhyydessä.

Ensimmäiset kerjäläisveljestöt perustettiin keskiajan Ranskassa 1200-luvun alussa. Vanhin niistä on dominikaaniveljestö, jonka perusti Dominicus Guzmánilainen vuonna 1215 Toulousessa. Dominikaaneihin kuuluvien pappien tarkoituksena oli vakuuttaa kirkon rikkautta arvostelevat harhaoppiset elämällä yhtä askeettisesti kuin nämä, mutta opettamalla kuin katolinen kirkko. Dominikaanit luopuivat omaisuudestaan ja elivät ihmisten antamien almujen varassa. Veljestö pyrki antamaan jäsenilleen hyvän koulutuksen, ja siitä tulikin pian Euroopan oppinein yhteisö. Toinen merkittävä kerjäläisveljestö oli fransiskaanit, jotka eivät omistaneet mitään vaan elivät ruokapalkalla tekemästään työstä tai ihmisten antamista lahjoista.[1] Dominikaanien ja fransiskaanien jälkeen syntyneitä merkittäviä kerjäläisveljestöjä ovat augustinolaiset ja karmeliitat.[2]

Kerjäläisveljestöt toivottivat luostarielämään tervetulleiksi myös köyhät, joiden oli aikaisemmin ollut vaikea päästä luostareihin.[1] Kerjäläisveljien saarnat olivat kansanomaisia ja mieleenpainuvia, ja maallikot saivat niistä usein uskonnollisia tarpeitaan tyydyttäviä vastauksia.[2]

Paavi antoi kerjäläisveljestöille etuoikeuden saarnata kaikkialla ja antaa synninpäästön. Tämä suututti kuitenkin papiston, joka pelkäsi menettävänsä etuoikeutensa ja tulonsa, ja seurasi vuosisatoja kestänyt kiista.[2]

LähteetMuokkaa

  1. a b Kerjäläisveljestöjen uudet näkemykset Helsingin yliopisto. Viitattu 23.2.2019.
  2. a b c Dué, Andrea & Laboa, Juan Maria: Kristinusko 2000 vuotta, s. 166–167. Kirjapaja, 1998. ISBN 9516255167.
Tämä uskontoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.