Kenttäsirkkuli
Kenttäsirkkuli (Spizella passerina) on Pohjois- ja Keski-Amerikassa tavattava sirkkuleihin kuuluva varpuslintu.
| Kenttäsirkkuli | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Sirkkulit Passerellidae |
| Suku: | Sirkkulit Spizella |
| Laji: | passerina |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Spizella passerina |
|
| Alalajit[2] | |
|
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Kooltaan kenttäsirkkuli on noin 13–15 cm. Koiraat ovat usein hieman naaraita kookkaampia. Ruumiinrakenteeltaan kenttäsirkkuli on hoikka ja melko pitkäpyrstöinen varpuslintu. Väritykseltään koiras- ja naarasyksilöt ovat samanlaisia. Kenttäsirkkulin päälaki on väritykseltään kirkkaan ruosteenruskea. Lajin selkä on väritykseltään ruskean ja mustan raidallinen. Päässä on musta silmäkulmajuova ja muuten pää on väriltään harmaa. Rinta ja vatsa ovat väriltään vaalean harmaat. Talvisin kenttäsirkkulit ovat väritykseltään ruskehtavia ja selässä on tummia viiruja. Nuoret linnut ovat höyhenpuvultaan kauttaaltaan ruskea ja viiruinen.[3][4][5]
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Kenttäsirkkuli pesii alueella, joka ulottuu Kanadan läpi Yukonin ja Newfoundlandin territorioista etelään Yhdysvaltojen keski- ja itäosiin sekä Meksikoon ja Keski-Amerikassa aina Nicaraguaan saakka. Lintu talvehtii Yhdysvaltain eteläosissa ja Keski-Amerikassa, leutoina talvina myös pohjoisempana.[6][4]
Kenttäsirkkulin elinympäristöä ovat kuivat avoimet metsät ja metsän reunat, joissa on myös ruohikkoisia aukioita. Erityisesti lintu elää havupuumetsissä. Lajia tavataan myös maatalousmaiden lähettyvillä, mutta siellä pesintää hankaloittaa lehmäturpiaali (Molothurus ater), joka on pesäloinen. Laji on sopeutunut myös kaupunkiympäristöihin ja kaupungeissa sitä tavataan puistoissa sekä puutarhoissa. Muuttoaikoina kenttäsirkkulia voi nähdä monenlaisissa ympäristöissä.[5][3][4]
Ravinto muokkaa
Kenttäsirkkuleiden ravinto koostuu pääasiassa erilaisten heinäkasvien siemenistä. Varsinkin kesäaikaan laji ruokailee myös hyönteisillä kuten perhosilla, kovakuoriaisilla ja heinäsirkoilla. Ravintonsa laji etsii pensaikosta tai maasta. Laji syö myös soraa, mikä tekee siemenravinnon helpommin sulavaksi. Aikuiset antavat soraa myös poikasilleen. Pesimäaikaan laji etsii ravintonsa yksin tai pareittain ja talvisin lintu kokoontuu jopa 50 yksilön parviksi.[4]
Pesintä muokkaa
Kenttäsirkkulit saapuvat pesimäpaikoilleen huhti-toukokuussa. Pesimäkausi kestää toukokuun puolestavälistä heinäkuun loppuun. Naaraat ja koiraat valitsevat yhdessä pesäpaikan. Pesä sijaitsee yleensä havupuussa tai pensaikossa. Naaras rakentaa pesän heinistä ja juurista. Yleensä pesimäkaudessa on samalla parilla yleensä vain yksi onnistunut pesintä, vaikka myös toista pesintää yritetään usein saman pesimäkauden aikana. Naaraskenttäsirkkuli munii kahdesta seitsemään vaaleansinistä ruskeapilkullista munaa. Naaras hautoo munat ja koiras huolehtii hautovan naaraan ja kuoriutuneiden poikasten ruokinnasta.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ BirdLife International: Spizella passerina IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.2.2014. (englanniksi)
- ↑ Spizella passerina ITIS. Viitattu 23.4.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Chipping Sparrow All About Birds. Cornell Lab of Ornithology. Viitattu 23.4.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Tanya Dewey: Chipping Sparrow Animal Diversity Web. University of Michigan Museum of Zoology. Viitattu 23.4.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Chipping Sparrow BirdWeb. Seattle Audubon Society. Viitattu 23.4.2010. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Robert Wayne Campbell: The Birds of British Columbia, s. 191. UBC Press, 2001. ISBN 9780774806213. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.04.2010). (englanniksi)