Kenttä ja kasarmi
Kenttä ja kasarmi on Pentti Haanpään kirjoittama novellikokoelma vuodelta 1928. Novellit sijoittuvat 1920-luvun Suomen armeijaan, jota ne kuvaavat realistisesti ja kyynisen humoristisesti. Kirja aiheutti aikanaan valtavaa kohua jakaen ihmiset sen puoltajiksi ja vastustajiksi. Haanpää suoritti asevelvollisuutensa 1925–1926 Sakkolassa Kiviniemen kasarmilla ja hän kirjoitti novellikokoelmansa kokemustensa pohjalta. [1]
Haanpään alkuperäinen kustantaja WSOY vaati käsikirjoituksen siistimistä ennen julkaisua. WSOY:n edellytti novellin Sotilasjunassa poistamista kokonaan sekä novellin Vähän päiviä keskikohdan poistamista. Kustantaja piti kuvauksia karkean realistisina ja arvioi, ettei niitä voida puolustaa taiteellisilla syillä. Haanpää oli haluton tekstin siloitteluun – ”kuvasta ei saa sen kauniimpaa kuin malli on” –, ja uudeksi kustantajaksi löytyi sosiaalidemokraattinen Kansanvalta.[2]
Haanpää oli jo ennen kirjan julkaisua varautunut syntyvään kohuun. Kirjeessään Erkki Valalle 4.3.1928 hän sanoo, ettei pelkää iskuja: "Antaa siis rusikan pudota: heikko sortuu ja voimakas ärtyy. Ja ellei voimaa osoittaudu olevan: no niin, minä vaikenen ja ryömin piiloon kirjallisuuden vainiolta."
Silloiset isänmaalliset piirit loukkaantuivat syvästi kirjan sisällöstä, ja Haanpää oli "kustannuskiellossa" 1930–1935. Tämän aikana useat eri kustantamot hylkäsivät muun muassa Haanpään kirjoittaman Noitaympyrä-teoksen (kirjoitettu 1931, julk. 1956).
Kritiikki muokkaa
Kentän ja kasarmin tuoreet arviot olivat vaihtelevia.
Iltalehdessä 1.11.1928 Hugo Jalkanen arvioi teoksen osoittavan kypsää ymmärrystä ja ennakkoluulottoman kertojan kykyä käydä käsiksi ajan polttaviin ilmiöihin.
Olavi Paavolainen arvioi Kentän ja kasarmin Tulenkantajat-lehden näytenumerossa 1928. Hänen arvionsa oli varsin tyly: ”Kenttää ja kasarmia ei ole kirjoittanut kirjailija Pentti Haanpää, vaan sotamies Haanpää, Pentti, siviiliammatiltaan tukkijätkä.” Paavolainen piti kirjaa tendenssikirjana eikä taideteoksena. Hänen mukaansa kirja oli ”kömpelö erehdys” ja ”skandaali”. Haanpään sananvapauden Paavolainen kuittasi: ”Tietysti – taiteilijalla on vapautensa, mutta, se huomattakoon, vain suurella taiteilijalla.”[2]
Helsingin Sanomissa 20.6.1928 Lauri Viljanen piti Kenttää ja kasarmia välityönä ja korosti Haanpään näkemyksen armeijasta olevan kehittymätön ja yksipuolinen. "Se hätäisyys ja tilapäisyys, jolla Haanpää ilmeisestikin on koetellut kykyään uudessa aihepiirissä, käy selvimmin ilmi kirjan taiteellisesta puolesta. Psykologinen ahtaus, joka toistaiseksi vaivaa Haanpään naturalistista käsitystä, on tämmöisessä välityössä kostautunut hänelle pahasti." Samankaltaisen arvion esitti Rafael Koskimies Uudessa Suomessa. Tosin myöskään Viljanen ja Koskimies eivät kiistäneet silloisen varusmiespalveluksen epäkohtia.[2]
Kokoelman novellit muokkaa
- Saksan jääkäri
- Joulu kasarmissa
- Maaseutugarnisonin päävartiossa
- Talvinen sotaretki
- Kostoa
- Sotilaallisen komeasti
- Sotavanhus
- Sairautta
- Herra luutnantti ja hänen lähettinsä
- Kertomus jänis-vainajasta
- Sotilasjunassa
- Vähän päiviä
Kirjallisuuslähteet muokkaa
- Kenttä ja kasarmi. Vuoden 1928 painos, Kansanvalta
- Kenttä ja kasarmi. Vuoden 1989 painos, Otava ISBN 951-1-10820-4
- Pentti Haanpää Kirjeet: toim. Esko Viirret ja Vesa Karonen, Otava 2005
Lähteet muokkaa
- ↑ Haanpän tuotannosta (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c Karonen, Vesa: Pentti Haanpää oli nykyaikaisen sananvapauden esitaistelija Tiellä sananvapauteen.
Kirjallisuutta muokkaa
- Sinnemäki, Anssi: Sota Kentästä ja kasarmista. Helsinki: Paasilinna, 2014. ISBN 978-952-299-035-8.
Aiheesta muualla muokkaa
- Lauri Viljasen arvio vuodelta 1928 Helsingin Sanomissa
- Olavi Paavolainen : Kirja josta puhutaan, Tulenkantajat, 30.11.1928, nro 0, s. 35, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- V. A. Koskenniemi : Pentti Haanpää sotilaselämämme kuvaajana, Uusi Aura, 17.10.1928, nro 285, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot