Kelttien sotavaunut

Sotavaunuilla oli tärkeä osa kelttien varhaisessa sodankäynnissä. Sotavaunuja on La Tènen kulttuurin varhaisissa hautalöydöissä eli 500-luvulta eaa. lähtien. Vaunut kuitenkin poistuivat laajamittaisesta käytöstä Manner-Euroopassa 100-luvulla eaa., kun keltit oppivat ratsuväen käytön, mutta Britanniassa ja Irlannissa vaunut säilyivät käytössä vielä vuosisatoja. Viimeinen kirjattu tieto sotavaunujen käytöstä Manner-Euroopassa on Rooman ja kelttien välisestä Telamonin taistelusta vuodelta 225 eaa.

Kelttien sotavaunut olivat kevyitä kaksipyöräisiä, kahden hevosen vetämiä ja edestä avoimia (tämä mahdollisti sen, että soturi siirtyi ketterästi vaunun aisalle ja heitti keihään hevosten päiden välistä.) Vaunuissa oli miehistönä ajaja ja yksi soturi. Keltit olivat taitavia vaunuseppiä, ja he oppivat ensimmäisinä Euroopassa tekemään pyöränkehän yhdestä puusta, kun siihen asti se oli tehty useammasta osasta.

Taktiikka muokkaa

Julius Caesar teki Britannian valloittamiseksi kaksi sotaretkeä vuosina 55–54 eaa. Melkein heti noustuaan maihin hän kohtasi kelttien sotavaunuja:

»Sotavaunutaistelussa britit aloittavat ajamalla pitkin taistelukenttää keihäitä singoten, ja yleensä hevosten ja pyörien melun aiheuttama kauhu riittää saattamaan vastustajan rivit epäjärjestykseen. Edettyään sitten oman ratsuväkensä eskadroonien välitse he hyppäävät sotavaunuista ja jatkavat jalan. Sillä välin heidän sotavaunujensa ajajat vetäytyvät lyhyen matkan päähän taistelusta ja asettavat vaunut siten, että heidän herransa pystyvät painostettuina perääntymään omaan rintamalinjaansa. Siten he yhdistävät ratsuväen liikkuvuuden jalkaväen pysyvään voimaan;...»
(Caesar, Gallian sota V,1[1])

Vaunuista siis valmisteltiin taistelua ensiksi ajamalla vaunut jonossa suoraan vihollista kohti, ja heittämällä keihäitä yritettiin saada vihollisen taistelutahto murtumaan. Jos vihollinen ei kääntynyt pakoon, käännettiin vaunut ja ajettiin vihollisen ryhmityksen editse, edelleen keihäitä heittäen. Joskus vihollinen kierrettiin kokonaan ja hyökättiin myös selustaan. Useamman tällaisen hyökkäyksen jälkeen vaunut palasivat omiensa luokse ja vaunuista taistelleet soturit jalkautuivat osaksi jalkaväkeä. Tämän jälkeen ajajat vetäytyivät taistelusta vaunujen kanssa, valmistautuen mahdolliseen vetäytymiseen. Jos kelttien hyökkäykset torjuttiin, vaunut ja ratsuväki vetäytyivät taistelusta metsän suojaan. Erityisesti tämä teki Caesariin vaikutuksen.

Lähteet muokkaa

  • James, Simon: Keltit. (Alkuteos: Exploring the World of the Celts) suomentanut Kontro, Tarja. Helsinki: Otava, 2005. ISBN 951-1-19271-X.
  • Featherstone, Donald: Warriors and Warfare in ancient and medieval times. Lontoo: Constable, 1997. ISBN 0 09 476850 1.

Viitteet muokkaa

  1. englannista suom. Kontro, Tarja, James, Simon: Keltit. (Alkuteos: Exploring the World of the Celts)