Keltakurkkurosella

lintulaji

Keltakurkkurosella (Platycercus icterotis) on pohjoisaustralialainen kaija.

Keltakurkkurosella
Platycercus icterotis1.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Papukaijalinnut Psittaciformes
Heimo: Kaijat Psittaculidae
Suku: Rosellat Platycercus
Laji: icterotis
Kaksiosainen nimi

Platycercus icterotis
(Kuhl, 1820)

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Keltakurkkurosella Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Keltakurkkurosella Commonsissa

Koko ja ulkonäköMuokkaa

Linnun pituus on noin 26 cm ja paino 45–80 g. Sukupuolet ovat erivärisiä. Koiraan pää ja vatsapuoli ovat punaiset, posket keltaiset, selkä keltaisen ja mustan kirjava, yläperä ja pyrstö vihreät, ja siivillä sekä pyrstön alapinnalla on violettia. Naaraan pää ja kurkku ovat vihertävät ja se on muutenkin koirasta himmeämpi. Nokka on harmaa, iiris tummanruskea ja koivet ruskehtavan harmaat. Nuori lintu muistuttaa naarasta mutta siltä puuttuvat keltaiset poskilaikut.

EsiintyminenMuokkaa

Keltakurkkurosella elää Australian lounaisosassa. Heinrich Kuhl kuvaili lajin holotyypin Albanysta Lounais-Australiasta. Siitä tunnetaan kaksi alalajia, rannikon icterotis ja sisämaan xanthogenys. Populaation koko on noin 100 000 yksilöä.

ElinympäristöMuokkaa

Keltakurkkurosellat asuvat metsien reunoissa, jokien ja teiden varsien metsiköissä ja savanneilla. Ne karttavat sulkeutuneita metsiä.

LisääntyminenMuokkaa

Pesä on tavallisesti eukalyptuksen kolossa tai onkalossa. Naaras munii kolmesta seitsemään munaa, tavallisesti viisi, joita se hautoo noin 25 päivää. Poikaset jättävät pesän noin viisiviikkoisina ja pysyttelevät vanhempiensa seurassa vielä useita viikkoja. Aikuisen puvun nuori lintu saa runsaan vuoden ikäisenä.

RavintoMuokkaa

Lajin ruokavalio koostuu siemenistä, marjoista, hedelmistä, kukista sekä hyönteisistä ja niiden toukista.

LemmikkinäMuokkaa

Suomessa keltarosella on harvinainen lemmikki.

Keltarosellan hoito ei eroa juuri lemmikkilintujen perushoidosta. Voidakseen hyvin se tarvitsee omanlajisen tai vähintään samaa sukua olevan lintutoverin, runsaasti tilaa, lajityypillisiä tarpeita tyydyttävän ruokavalion, riittävästi virikkeitä, lintulähtöiset käsittely- ja koulutustavat sekä päivittäistä vapaanaoloa häkistä turvalliseksi tehdyssä sisätilassa tai useamman neliön lentohäkin.

Laji kuuluu CITES II/B-liitteeseen, jonka vuoksi lajilla kauppaa käytäessä on yksilöllä oltava vähintään lintuun liitettävä alkuperätodistus. Myös lajia pesittäessä on molemmilla vanhemmilla oltava alkuperätodistukset.

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. BirdLife International: Platycercus icterotis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.5.2014. (englanniksi)