Tämä artikkeli käsittelee kasvisukua. Kellot voi viitata myös soittimeen.

Kellot eli sinikellot (Campanula) on 300 ruohovartista kasvilajia käsittävä suku kellokasvien heimossa. Lajirunsaimpia kellot ovat Välimeren alueella, erityisesti sen itäpuolella. Euroopassa lajeja on 140–150 ja samoin Turkissa runsaasti. Kelloja kasvaa myös troopiikin alueella vuoristoissa. Jotkin harvat lajeista ovat varpumaisia, kuten Azoreilla kasvava azorienkello (Campanula vidalii). Sukuun sisältyy suuri määrä koristekasveina viljeltyjä lajeja ja kelloista on paljon jalostettu näyttävästi kukkivia lajikkeita. Toisaalta kelloihin kuuluu lajeja, jotka etelämpänä ovat hankalia rikkakasveja, kuten Suomessa vanhana koristekasvina tunnettu vuohenkello (C. rapunculoides).[1]

Kellot
Ukonkello (Campanula latifolia)
Ukonkello (Campanula latifolia)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Kladi: Asteridit
Lahko: Asterales
Heimo: Kellokasvit Campanulaceae
Alaheimo: Campanuloideae
Suku: Kellot Campanula
L.
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Kellot Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kellot Commonsissa

Hirvenkello (Campanula cervicaria)
Kääpiökello (Campanula cochleariifolia)
Kurjenkello (Campanula persicifolia)

UlkonäköMuokkaa

Kellot ovat tavallisesti monivuotisia ruohovartisia kasveja. Niiden lehdet ovat varressa kierteisesti. Kukan terälehdet ovat osin yhteenkasvaneet kellomaiseksi teriöksi, jonka mukaan kellot ovat suomenkielisen nimensä saaneet. Teriö on väriltään usein sininen tai valkea.[2]

KellolajejaMuokkaa

Suomessa ja muissa Pohjoismaissa esiintyviä kellolajeja:[3][4]

  • Harakankello (Campanula patula)
  • Herttakello (Campanula alliariifolia)
  • Hiirenkello (Campanula erinus)
  • Hirvenkello (Campanula cervicaria)
  • Karpaattienkello (Campanula carpatica)
  • Kauriinkello (Campanula rapunculus)
  • Ketunkello (Campanula ramosissima)
  • Kiirunankello (Campanula uniflora)
  • Kissankello (Campanula rotundifolia)
    • Lapinkissankello (C. rotundifolia ssp. gieseckiana)
    • Metsäkissankello (C. rotundifolia ssp. fennica)
    • Niittykissankello (C. rotundifolia ssp. rotundifolia)
    • Pohjankissankello (C. rotundifolia ssp. kemensis)
    • Tunturikissankello (C. rotundifolia ssp. groenlandica)
  • Kurjenkello (Campanula persicifolia)
    • Lehtokurjenkello (C. persicifolia ssp. persicifolia)
    • Tarhakurjenkello (C. persicifolia ssp. sessiliflora)
  • Maariankello (Campanula medium)
  • Maitokello (Campanula lactiflora)
  • Partakello (Campanula barbata)
  • Peurankello (Campanula glomerata)
    • Ahopeurankello (C. glomerata ssp. glomerata)
    • Loistopeurankello (C. glomerata 'Speciosa')
    • Nukkapeurankello (C. glomerata ssp. farinosa)
  • Pisamakello (Campanula punctata)
  • Rastaankello (Campanula lusitanica)
  • Sammakonkello (Campanula aparinoides)
  • Ukonkello (Campanula latifolia)
  • Varsankello (Campanula trachelium)
  • Vuohenkello (Campanula rapunculoides)

Muualla esiintyviä kellolajeja:

[6][7]

Lisäksi kellojen sukuun toisinaan sijoitetaan azorienkello (Azorina vidalii, syn. Campanula vidalii).

RisteymiäMuokkaa

  • Campanula × haylodgensis – enkelikello
  • Campanula × pulloidesmustekello
  • Campanula × wockeipepinkello [7]

Lisäksi useita erilaisia koristekasveina käytettäviä risteymiä kutsutaan yhteisnimellä tarhakello[7].

Kellot SuomessaMuokkaa

Suomessa kelloja kasvaa koko maassa etelästä pohjoiseen.[8] Kellolajeja tavataan vakiintuneena kaikkiaan kymmenen. Niistä vain neljän, kiirunan-, kurjen-, varsan- ja kissankellon, katsotaan olevan alkuperäisiä. Loput ovat vanhempia tai uudempia tulokaslajeja.[2] Lisäksi neljä lajia, hiiren-, rastaan-, maarian- ja ketunkello, on havaittu hyvin harvinaisina satunnaistulokkaina.[9] Jossain määrin vieraan luonteinen on myös sammakonkello, joka on levinnyt Pohjois-Amerikasta heinänsiemenen mukana, ja jota kasvaa Pohjoismaissa vain muutamassa paikassa Hämeessä.[4][9] Lajeista selvästi yleisimmät ovat kissankello ja harakankello, joista kissakello kasvaa koko maassa.[9] Kissankello on Keski-Pohjanmaan maakuntakukka.[10]

LähteetMuokkaa

  • Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  • Lampinen, R. & Lahti, T. a: Kasviatlas 2009: Levinneisyyskartat (Campanula-suvun levinneisyyskartta) 2010. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Viitattu 13.6.2010.
  • Lampinen, R. & Lahti, T. b: Kasviatlas 2009: Levinneisyyskartat (Campanula-lajit) 2010. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Viitattu 13.6.2010.

ViitteetMuokkaa

  1. Mabberley, D. J.: The plant-book. A portable dictionary of the vascular plants, second edition, s. 120. UK: Cambridge University Press, 1997. ISBN 0-521-41421-0.
  2. a b Hämet-Ahti et al. 1998
  3. Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206. (s. 103–104)
  4. a b Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 579-585. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
  5. The Plant List (Campanula takesimana) The Plant List. 2013. Viitattu 4.4.2018. (englanniksi)
  6. Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.
  7. a b c Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet (Campanula) Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet. Viitattu 4.4.2018.
  8. Lampinen & Lahti 2010 a
  9. a b c Lampinen & Lahti 2010 b
  10. Keski-Pohjanmaan maakuntatunnukset Keski-Pohjanmaan liitto. Viitattu 18.4.2010.

Aiheesta muuallaMuokkaa