Kekokoi (Myrmecozela ochraceella) on aitokoihin lukeutuva pieni perhoslaji. Se on elintavoiltaan myrmekofiili eli sidoksissa muurahaisiin.

Kekokoi
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Koimaiset Tineoidea
Heimo: Aitokoit Tineidae
Alaheimo: Myrmecozelinae
Suku: Myrmecozela
Laji: ochraceella
Kaksiosainen nimi

Myrmecozela ochraceella
(Tengström, 1848)

Katso myös

  Kekokoi Wikispeciesissä
  Kekokoi Commonsissa

Koko ja ulkonäkö muokkaa

Kekokoi on 13–17 mm siipivälillään pieni perhoslaji. Etusiivet ovat vain heikosti kiiltävät ja yksiväriset sävyn vaihdellessa okrankeltaisesta ruosteenruskeaan. Myös takasiivet ovat aavistuksen kiiltävät, mutta harmaat tai harmaanruskeat ja niiden reunaripset ovat kellanruskeita. Tuntosarvet ovat pituudeltaan noin kaksi kolmasosaa etusiiven pituudesta.[1][2]

Levinneisyys ja lentoaika muokkaa

Lajin levinneisyysalue ulottuu Skotlannista Keski-Euroopan poikki Baltiaan ja Pohjoismaihin sekä idässä Venäjälle saakka. Levinneisyyteen liittyy kuitenkin laajoja aukkoja, joista perhosia ei ole tavattu.[2] Suomessa lajia on tavattu Ahvenanmaalta ja etelärannikolta pitkälle Lappiin, mutta havaintoja on vain hajanaisesti ja ne puuttuvat kokonaan laajoilta alueilta. Perhoset lentävät kesä-heinäkuussa.[3]

Elinympäristö ja elintavat muokkaa

Kekokoi on piilotteleva laji, jonka elintavoista ei tiedetä kovinkaan paljoa. Se elää sekä toukkana että aikuisena muurahaiskekojen sisällä, pääasiassa suoympäristöissä. Isäntämuurahaisiksi on ilmoitettu ainakin tupsukekomuurahainen (Formica aquilonia), pohjankekomuurahainen (Formica lugubris) sekä kekomuurahainen (Formica rufa). Perhoset ovat aktiivisia öisin, mutta niitä tavataan lennosta harvoin ja silloinkin yksitellen. Voi olla etteivät perhoset lennä kuin etsiessään parittelukumppania. Tehokkain tapa löytää laji on töniä muurahaiskekoja, jolloin perhosia nousee pesän pinnalle yhdessä muurahaisten kanssa.[2]

Toukka on aktiivinen koko talven syöden pesästä löytyvää, hajoavaa orgaanista materiaalia.[2]

Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 kekokoi luokiteltiin silmälläpidettäväksi (NT)[4].

Ravinto muokkaa

Toukka syö muurahaiskeosta löytyvää kuollutta orgaanista ainesta.[2]

Lähteet muokkaa

  1. Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  2. a b c d e B. Å. Bengtsson, G. Palmqvist & R. Johansson: Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar. Käkmalar–säckspinnare (Lepidoptera: Micropterigidae–Psychidae). Uppsala: SLU, 2008. ISBN 998-91-88506-60-3. s. 411–412
  3. Perhoswiki[vanhentunut linkki]
  4. Jari-Pekka Kaitila, Kari Nupponen, Jaakko Kullberg & Erkki Laasonen 2010. Perhoset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. (Arkistoitu – Internet Archive) s. 460