Keith Allen (jääkiekkoilija)
Courtney Keith ”Bingo” Allen (21. elokuuta 1923 Saskatoon, Saskatchewan, Kanada – 4. helmikuuta 2014[1] Newtown Square, Pennsylvania, Yhdysvallat) oli kanadalainen jääkiekkoilija, päävalmentaja ja General Manager. Viimeiseksi hän toimi NHL-joukkue Philadelphia Flyersin varapresidenttinä.[2]
| Keith Allen | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. elokuuta 1923 Saskatoon, Saskatchewan, Kanada |
| Kuollut | 4. helmikuuta 2014 (90 vuotta) Newtown Square, Pennsylvania, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus |
 Kanada |
| Jääkiekkoilija | |
| Lempinimi | Bingo |
| Pelipaikka | puolustaja |
| Maila | vasen |
| Pituus | 180 cm |
| Paino | 86 kg |
| Seurat | Detroit Red Wings |
| Hockey Hall of Fame | |
| Stanley Cup | ||
|---|---|---|
|
Detroit Red Wings | 1954 |
Pelaajaura muokkaa
Keith Allen pelasi vuosina 1940–1941 juniorina Saskatoon Quakersin joukkueessa ja liittyi sen jälkeen EAHL-liigassa pelanneen Washington Eaglesin riveihin. Washingtonin vuoden jälkeen Allen siirtyi AHL-liigan Buffalo Bisonsin riveihin kaudeksi 1942–1943. Tässä vaiheessa toinen maailmansota katkaisi Allenin ammattilaisuran muutamaksi vuodeksi ja hän pelasi Saskatoonissa laivaston joukkueessa ja WCSHL-liigassa Saskatoon Elksin seniori-joukkueessa. Syksyllä 1946 Allen palasi AHL-liigaan Springfield Indiansin riveihin, jossa pelasi seuraavat viisi kautta. Syksyllä 1951 Allen siirtyi Springfieldistä Syracuse Warriorsin riveihin pelaten siellä seuraavat kaksi ja puoli kautta. Helmikuussa 1954 Warriorsin omistaja Eddie Shore yritti siirtää Allenin pelaamaan nyt Quebecin liigassa pelanneen Springfieldin riveihin, mutta Allen ja muutama muu pelaaja kieltäytyivät siirrosta ja heidät asetettiin pelikieltoon. Kaksi viikkoa myöhemmin Allen myytiin NHL joukkue Detroit Red Wingsiin, jossa hän pelasi 10 runkosarjan ottelua ja 5 ottelua pudotuspeleissä saaden näin nimensä Stanley Cup -pokaalin kylkeen. Allen pelasi vielä seuraavalla kaudella 18 ottelua Red Wingsin joukkueessa mutta pääosa kaudesta sujui farmiliiga WHL:n Edmonton Oilersin riveissä. Seuraavan kauden Allen pelasi WHL:n Brandon Regalsin joukkueessa ennen kuin siirtyi Seattle Americansin pelaaja-valmentajaksi. Allen lopetti pelaajauransa kevääseen 1957 ja siirtyi päätoimiseksi valmentajaksi.
Pelaajauran jälkeen muokkaa
Vuodesta 1956 vuoteen 1965 Allen toimi Seattlen WHL-joukkueen valmentajana. Vuodet 1956–1958 joukkue pelasi Americansin nimellä ja sen jälkeen Seattle Totemsin nimellä. Yhdeksän kauden aikana joukkue jäi vain kerran pudotuspelien ulkopuolelle ja voitti keväällä 1959 WHL-liigan mestaruuden. 1967 Allen valittiin NHL:n laajennusjoukkue Philadelphia Flyersin ensimmäiseksi päävalmentajaksi. Joukkueen General Managerina toimi tuolloin Allenin entinen joukkuetoveri ja valmentaja Bud Poille. Flyers voitti divisioonansa ja oli paras uusista joukkueista. Allen toimi kaksi kautta Flyersin päävalmentajana kunnes korvasi Poillen joukkueen General Managerina. General Managerina hän oli luomassa legendaariseen maineeseen noussutta ”Broad Street Bullies” ryhmää, joka voitti Flyersille kaksi peräkkäistä Stanley Cup mestaruutta vuosina 1974 ja 1975. Hän oli myös perustamassa Flyersin farmijoukkue Maine Marinersia AHL-liigaan. Marinersista tuli aikaa myöten eräs AHL:n menestyneimmistä organisaatioista.
Allen kutsuttiin NHL:n Hall of Famen jäseneksi ns. rakentajien kategoriassa vuonna 1992
Lähteet muokkaa
- ↑ Stubits, Brian: Keith Allen, first Flyers head coach, longtime GM, dies at 90 CBSSports.com. 4.2.2014. Viitattu 5.11.2018. (englanniksi)
- ↑ Keith Allen Bio Philadelphia Flyers. Viitattu 9.7.2015. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Keith Allen (jääkiekkoilija) The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)