Keisari Nero (elokuva)
Keisari Nero (myös Keisari Nero ja Rooman palo, ital. Nerone, myös Nerone o L’incendio di Roma) on vuonna 1909 valmistunut italialainen mykkäelokuva. Luigi Maggin ja Arturo Ambrosion ohjaaman lyhyen historiallisen elokuvan pääosia esittävät Alberto Capozzi ja Lydia De Roberti.
| Keisari Nero | |
|---|---|
| Nerone | |
 Nero ja näky vainotuista kristityistä. |
|
| Ohjaaja | Luigi Maggi, Arturo Ambrosio |
| Käsikirjoittaja | Arrigo Frusta |
| Kuvaaja | Giovanni Vitrotti |
| Lavastaja | Decoroso Bonifati |
| Pääosat | Alberto Capozzi, Lydia De Roberti |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Italia |
| Tuotantoyhtiö | Società Anonima Ambrosio |
| Ensi-ilta |
28. lokakuuta 1909 (Italia) 1. marraskuuta 1909 (Suomi) |
| Kesto | 338 metriä (12 min.) |
| Alkuperäiskieli | mykkäelokuva |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
Juoni muokkaa
Nero tapaa kauniin Poppean ja hylkää vaimonsa Octavian. Kunnianhimoinen Poppea ei tyydy jalkavaimon rooliin, vaan suostuttelee Neron tappamaan Octavian. Keisarin julmuuksiin kyllästynyt kansa nousee kapinaan, jolloin Nero sytyttää Rooman palamaan. Senaatin kuolemaan tuomitsema keisari pakenee ja tekee takaa-ajettuna itsemurhan.[1][2]
Näyttelijät muokkaa
| Alberto Capozzi | … | Nero |
| Lydia De Roberti | … | Poppea |
| Luigi Maggi | … | Epafrodite |
| Mirra Principi | … | |
| Mario Voller Buzzi | … | |
| Serafino Vité | … | |
| Ercole Vaser | … | |
| Ernesto Vaser | … | [1][2] |
Tuotanto ja vastaanotto muokkaa
Ambrosio Filmin tuottama Keisari Nero on edellisenä vuonna valmistuneen Pompeijin viimeisten päivien ohella yksi italialaisen historiallisen mykkäelokuvan prototyypeistä. Tyyliltään teatterimainen elokuva koostuu erillisistä kohtauksista, joiden visuaalinen huipentuma on punaiseksi värjätty Rooman palo trikkikuvineen. Kristittyjen vaino on Keisari Nerossa vain sivujuonne eikä roomalaisteemaa vielä käytetä italialaisen nationalismin lietsomiseen toisin kuin esimerkiksi Enrico Guazzonin ohjaustöissä.[3][4]
Keisari Nero oli suuri yleisö- ja arvostelumenestys sekä Italiassa että ulkomailla[1][2]. Aikalaiskriitikot ylistivät varsinkin sen lavastusta, joka ei tosin nykynäkökulmasta vaikuta kovin loistavalta kolmiuloitteisuutta tavoittelevine teatterikulisseineen[5]. Elokuvasta tehtiin 342 kopiota ja se aloitti Maggin ohjaaman Spergiuran kanssa Ambrosion arvostetun ”kultasarjan”[1].
Suomessa Neron tarinaa esitettiin hieman vaihtelevilla nimillä kolmena tai neljänä kopiona vain muutamaa päivää Italian ensi-illan jälkeen,[6][7][8] tosin jokin niistä saattoi olla edellisenä vuonna valmistunut yhdysvaltalainen Nero and the Burning of Rome[9]. Turun Sanomien mukaan ”kuva on todellakin uskomattoman loistelias, eikä sen vertaisia usein saa nähdä”[10]. Kuopiolaisessa Otavassa todettiin, että ”kuvan harvinaisen taiteelliseen arvoon nähden voi sitä kaksikin kertaa katsella. Huomattava on erittäinkin luonnollinen tulipalokohtaus.”[11]
DVD-julkaisu muokkaa
Elokuva on julkaistu The Movies Begin -sarjan viidennellä DVD:llä vuonna 2002. Noin 12 minuutin pituinen versio on varustettu Robert Israelin musiikilla.[12]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Bernardini, Aldo (con la collaborazione di Vittorio Martinelli): Il cinema muto italiano: I film dei primi anni. 1905–1909, s. 342–346. Biblioteca di Bianco e Nero. Roma: Nuova ERI, Centro Sperimentale di Cinematografia, 1996. ISBN 88-397-0913-4.
- ↑ a b c Enciclopedia del cinema in Piemonte torinocittadelcinema.it. Viitattu 8.9.2017.
- ↑ Brunetta, Gian Piero: Il cinema muto italiano: Da ”La persa di Roma” a ”Sole”, s. 183–184. Bari: Laterza, 2008. ISBN 978-88-420-8717-5.
- ↑ Wyke, Maria: Projecting the Past: Ancient Rome, Cinema, and History, s. 119. New York: Routledge, 1997. ISBN 0-415-90613X.
- ↑ Bertellini, Giorgio (ed.): Italian Silent Cinema: A Reader, s. 266–268. New Barnet: John Libbey Publishing, 2013. ISBN 9780-86196-670-7.
- ↑ Kinematograf Central, Världen Rundt, Olympia Teatern. Hufvudstadsbladet, 31.10.1909, s. 4–5. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Maailman Ympäri, Olympia Teatteri. Uusi Suometar, 2.11.1909, s. 2. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Olympia. Sosialisti, 3.11.1909, s. 1. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Dumont, Hervé: L’antiquité a cinéma, s. 483. , 2013. Teoksen verkkoversio (viitattu 5.8.2017). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Elävät kuvat. Turun Sanomat, 3.11.1909, s. 4. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Pieniä tietoja. Otava, 18.11.1909, s. 4. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Parrill, William B.: European Silent Films on Video: A Critical Guide, s. 278. Jefferson, London: McFarland & Company, 2006. ISBN 978-0-7864-6437-1.
Aiheesta muualla muokkaa
- Keisari Nero Internet Movie Databasessa. (englanniksi)