Wikipedia

Keisai Eisen

japanilainen taidemaalari

Keisai Eisen (jap. 渓斎 英泉; 1790 Edo – 1848 Edo) oli japanilainen kuvittaja ja puupiirrospainokuvien suunnittelija ukiyo-e-tyylisuunnassa Edo-kaudella. Hänet tunnetaan erityisesti bijingan (kirjaimellisesti ’kauniiden naisten kuvat’) tekijänä. Eisen eli hyvin värikkään elämän. Hän oli myös maankulkija, useilla nimillä kirjoittanut kirjailija, bordellinpitäjä ja kosmetiikkakauppias.[1]

Keisai Eisen
Henkilötiedot
Syntynyt1790
Kuollut1848 (57–58 vuotta)
Kansalaisuus Japani
Taiteilija
Ala kuvataide
Taidesuuntaus ukiyo-e
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Elämä ja ura

muokkaa

Eisen syntyi edolaiseen samurai-perheeseen. Hänen isänsä oli tunnettu shodō-kalligrafi Shigeharu. 20-vuotiaana Eisen menetti vanhempansa ja hänestä tuli kulkuri. Hän opiskeli kabuki-teatterikirjailija Namiki Gohei II:n (1768–1819) johdolla ja kirjoitti myös itse näytelmiä. Myöhemmin Eisenistä tuli Kikukawa Eizanin oppilas.[1]

Eisen suunnitteli kahdentoista kuvan bijinga-sarjoja yli 50 eri kustantajan kanssa.[1] Hän oli yhdessä Utagawa Kunisadan ja Utagawa Kuniyoshin kanssa yksi kolmesta suunnittelijasta, jotka varhaiset ukiyo-esta kirjoittaneet taidehistorioitsijat nimesivät ”dekanteiksi”. Näkemyksen mukaan he edustivat rappeutunutta ukiyo-eta.[2] Myöhemmät kriitikot ja historioitsijat ovat kyseenalaistaneet näkemyksen ja nostaneet kaikki kolme ukiyo-en mestareiden joukkoon.[3] Muun bijingan tavoin Eisenin työt sijoittuivat Edon Yoshiwaran ilotalokorttelien ”kelluvaan maailmaan”. Hänen työnsä erosi kuitenkin merkittävästi aiemmasta bijingasta. Aiemman idealisoidun naiskauneuden tilalle oli tullut realistisempi, joskus karikatyyrinen näkökulma. Eleganssin tilalla oli nyt avoimempi seksuaalisuus, jota joidenkin ukiyo-esta kirjoittaneiden on ollut vaikea hyväksyä.[2][4]

 
Maisema yhdessä Hiroshigen kanssa toteutetusta sarjasta 69 Kison maantien levähdyspaikkaa: Mochizukin asema, noin 1835, 24,8 x 37,8 cm. Metropolitan Museum of Art, New York.[5]

Eisen työskenteli myös muissa genreissä. Hän suunnitteli maisemakuvia, myös sarjan 69 Kison maantien levähdyspaikkaa (Kiso Kaidō Rokujūkyū Tsugi) yhteistyössä Utagawa Hiroshigen kanssa. Eisen suunnitteli sarjan 24 ensimmäistä kuvaa, Hiroshige loput.[6] Eisen oli erittäin tuottelias kirjankuvittaja. Häneltä tunnetaan yli 400 kuvakirjaa. Eisen suunnitteli myös yksityisesti tilattuja surinomo-sarjoja, joita tilattiin yleensä annettavaksi eteenpäin lahjoina. Useimpien muiden ukiyo-e-mestareiden tavoin hän suunnitteli myös eroottisia shunga-kuvia.[1] Eisenin työtahti oli niin tiivis, että hänen tuotantonsa kärsi välillä epätasaisuudesta. Hänen parhaat työnsä ovat kuitenkin ukiyo-en mestariteoksia.[4] Eisen julkaisi vuonna 1833 myös oman uudistetun laitoksensa klassisesta aiemmasta ukiyo-e-historiikista. Hän kuoli 58-vuotiaana vuonna 1848.[1]

Galleria

muokkaa
  •  
    Kurtisaani, noin 1808.
  •  
    Kurtisaani, noin 1810–1820.
  •  
    Vesilohikäärme, noin 1830–1848.
  •  
    Karppi nousemassa ylös vesiputousta, 1840-luvun alku.

Lähteet

muokkaa
  • Harris, Frederick: Ukiyo-e: The Art of the Japanese Print. Tokyo: Tuttle Pub, 2010. ISBN 978-1-4629-0614-7 (englanniksi)
  • Marks, Andreas: Japanese Woodblock Prints: Artists, Publishers, and Masterworks, 1680–1900. Tokyo: Tuttle, 2010. ISBN 978-1-4629-0599-7 (englanniksi)
  • Munsterberg, Hugo: The Japanese Print: A Historical Guide. New York: Weatherhill, 1982. ISBN 0-8348-0167-1 (englanniksi)

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d e Marks 2010, s. 282–283.
  2. ↑ a b Munsterberg 1982, s. 134–136.
  3. ↑ Harris 2010, s. 122–123.
  4. ↑ a b Harris 2010, s. 132.
  5. ↑ Mochizuki Station The Metropolitan Museum of Art. Viitattu 9.8.2021. (englanniksi)
  6. ↑ Munsterberg 1982, s. 123.

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Keisai_Eisen&oldid=21718562”