Keikahduspiste
Tämän artikkelin tai sen osan määritelmä puuttuu tai on huonosti laadittu. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin määritelmää. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: ei tarkoita "aiemmin harvinaisen ilmiön nopeaa leviämistä" (jos tarkottaisi, esimerkiksi muoti-ilmiöt olisivat keikahduspisteitä). Lähteitäkin saisi olla |
Keikahduspiste (engl. tipping point) tarkoittaa rajapistettä tai vaihetta kehityksessä jonka jälkeen aiemmin harvinainen ilmiö rupeaa leviämään tai yleistymään nopeasti. Sosiologiassa käsitteen otti ensimmäisen kerran käyttöön Morton Grodzins. Vertauskohtana hän käytti tunnettua fysiikan ilmiötä, jossa pienen painon lisääminen tasapainotetun esineen toiselle puolelle keikauttaa sen kumoon.
Grodzins tutki 1960-luvulla amerikkalaisten kaupunginosien muodostumista. Hän huomasi, että suurin osa valkoihoisten perheistä pysyi alueella niin kauan kuin mustaihoisten perheiden lukumäärä pysyi tietyn rajan alapuolella. Mustaihoisten lukumäärän ylittäessä tietyn rajan, valkoihoiset alkoivat muuttaa joukolla pois. Tätä prosessia on kutsuttu nimellä valkoisten pako (white flight). Rajapisteen ylityksen hetkeä hän alkoi kutsua keikahduspisteeksi. Ajatusta laajensi nobelisti Thomas Schelling vuonna 1972. Samankaltainen idea esiintyy myös Mark Granovetterin kollektiivisen käyttäytymisen kynnysmallissa.
Muita käyttötarkoituksiaMuokkaa
Ilmaisu on laajentunut yli alkuperäisen merkityksensä, ja sitä käytetään nykyään kuvaamaan mitä tahansa prosessia, jonka tapahtumisnopeus kiihtyy tietyn pisteen jälkeen dramaattisesti. Käsitettä on sovellettu monilla aloilla, mm. taloustieteessä, ympäristötieteessä[1] ja epidemiologiassa. Sama ilmiö tunnetaan myös fysiikan faasimuutoksessa ja mekanismeissa, joiden mukaan populaatiot leviävät epätasapainotilassa olevissa ekosysteemeissä.
Matematiikassa luonnollinen kaatumiskulma voidaan nähdä bifurkaationa. Säätötekniikassa positiivinen takaisinkytkentä kuvaa samaa ilmiötä. Käänteisen heilurin tasapainottaminen on alan klassinen ongelma. Myös sen, kuinka uudet teknologiat saavuttavat valtavirtakulttuurin hyväksynnän, on nähty noudattavan keikahduspisteen periaatetta. Esimerkkeinä on käytetty mm. VHS-kasettien voittoa Betamax-kaseteista.
PopulaarikulttuurissaMuokkaa
Ilmiön popularisoi myös arkisempaan yhteyteen Malcolm Gladwellin suosittu kirja Leimahduspiste (The Tipping Point; suom. Ajatus 2007).
Katso myösMuokkaa
LähteetMuokkaa
- ↑ Eco Tipping Points Project ecotippingpoints.org.
Aiheesta muuallaMuokkaa
- Tipping Point-Net Version (Robert Paterson's Weblog) (Arkistoitu – Internet Archive)