Keijōjutsu
Keijōjutsu (suom. poliisikeppi-, mellakkapampputaito) on japanilaisesta taistelutaidosta Shindō Musō-ryū jōdōsta 1900-luvulla poliisin tarpeisiin edelleen kehitetty kamppailu ja pidätystaito.[1] Keijōjutsun kehitti Shimizu Takaji (1896–1978), joka oli Shindō Musō-ryūn 25. päämestari, yhteistyössä Japanin poliisivoimien kendon opettajien kanssa 1930-luvulla. Jōdōn tekniikoita on keijōjutsussa sovellettu vastaamaan nykyaikaisen yhteiskunnan vaatimuksia tekemällä niistä vaarattomampia ja käyttämällä niitä mellakanhallintaan.
Keijōjutsu poliisikäytössä nykyään muokkaa
Keijōjutsua harjoitetaan Japanin poliisivoimissa yhä laajalti. Shimizu Takajin työtä keijōjutsun kehittäjänä Japanin poliisivoimissa ovat jatkaneet Kuroda Ichitarō, Yoneno Koterō, Hiroi Tsuneji ja Kaminoda Tsunemori.[2] Keijōjutsu osoitti toimivuutensa Japanissa 1960-luvun puolivälistä 1970 kestäneiden massamielenosoitusten hillitsijänä. Japanin poliisin pitää mukanaan yhä usein jō-sauvaa partioidessaan. Jō-sauva toimii yhä paitsi poliisin virkavallan symbolina myös poliisin käytännön lainvalvonta- ja pidätystyökaluna. [2]
Lähteet muokkaa
- Donn F. Draeger: Modern Bujutsu & Budo, vol. 3. Weatherhill, 1974. ISBN 0-8348-0351-8.
- Mike Skoss, Sticks and Stones Will Break Your Bones: A Look at Jo and Bo, 1996, Aikido Journal #106, vol. 23, no. 1.
Viitteet muokkaa
- Araki-ryū
- Bujinkan budō taijutsu
- Daitō-ryū aiki jūjutsu
- Hontai Yōshin-ryū jūjutsu
- Hyōhō niten ichi-ryū
- Ikkaku-ryū juttejutsu
- Isshin-ryū kusarigamajutsu
- Ittatsu-ryū hojōjutsu
- Kashima-Shinryū
- Kashima shinden jikishinkage-ryū
- Kashima shintō-ryū
- Jissen kobudō Jinenkan
- Mugai-ryū
- Musō Jikiden Eishin-ryū
- Musō Shinden-ryū
- Negishi-ryū
- Nen-ryū
- Ittō-ryū
- Shindō Musō-ryū
- Shintō-ryū kenjutsu
- Suiō-ryū iai kenpō
- Takenouchi-ryū
- Taura Musō-ryū kobudō
- Tendō-ryū naginatajutsu
- Tenshin shōden Katori shintō-ryū
- Toda-ryū
- Toyama-ryū
- Uchida-ryū tanjōjutsu