Kehrääjä (kirja)
Kehrääjä: Siivet pystyssä – Nightjar: Wings Upright on kuva- ja tietoteos kehrääjästä. Kuvat ja teksti ovat Jukka Liljan, ja kirjan on julkaissut vuonna 2017 kurikkalainen kustannusyhtiö Valmiixi. Teoksessa on tekstiä myös englanniksi.
| Kehrääjä Siivet pystyssä |
|
|---|---|
 |
|
| Kirjailija | Jukka Lilja |
| Kuvittaja | Jukka Lilja |
| Kansitaiteilija |
Päivi Peltoniemi, Ismo Nousiainen (suunnittelu) Jukka Lilja (kuva) |
| Kieli | suomi |
| Genre | lintukirja |
| Kustantaja | Valmiixi |
| Julkaistu | 2017 |
| Ulkoasu | sid. |
| Sivumäärä | 159 sivua |
| ISBN | 978-952-5965-48-3 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Teos on suunnattu paitsi lintuharrastajille, myös yleisesti luonnon moninaisuudesta kiinnostuneelle suurelle yleisölle[1]. Lilja on valinnut 70 000 kehrääjäkuvastaan kirjaan 170 kuvaa.[2] Teksti jakautuu 23 tiettyyn aiheeseen keskittyvään lukuun.
Kirja kertoo tekstien ja kuvien kautta vaikeasti kuvattavasta yölintulajista kehrääjästä. Alkusanoissa ja ensimmäisessä luvussa Jukka Lilja käy lyhyesti läpi, kuinka hän päätyi juuri kehrääjän kuvaajaksi.[3] Leipänsä poliisin rikostutkijana ansainnut Lilja jäi eläkkeelle 2015.[2] Ennen lintukuvaajaksi ryhtymistään hän oli tehnyt työn ohella luontodokumentteja Mtv:lle ja Ylelle. Yksi dokumentti käsitteli juuri kehrääjää. Sen syntyyn vaikutti päivätyö, eli hän etsi yöaktiivista lajia, ja lisäksi kehrääjästä ei ollut juuri olemassa kuvamateriaalia. Lajin harrastus lähti liikkeelle siitä. Runsaan kolmenkymmenen vuoden mittaisen havaintotyön perusteella hän sanoo, että laji on kaikista hänen kohteistaan haastavin, mutta myös erikoisin ja kiinnostavin.[3] Pertti Koskimies kertoo arviossaan löytäneensä 50 lintuharrastusvuotensa aikana kaksi kehrääjänpesää, kun aktiivinen kehrääjäharrastaja Lilja on löytänyt niitä Pohjanmaalta puolentoistasataa.[4]
Arviot muokkaa
Linnut-lehden arviossaan Pertti Koskimies pitää kuvitusta ansiokkaana mutta olisi halunnut, että kirjassa olisi myös havaintotietoja. Hän arvostaa kertomusta luonnonkulkijan sitkeydestä aihepiirinsä tutkimisessa.[4]
Hannu Hautala, joka Kuusamossa asuvana ei itse ole päässyt tutustumaan kehrääjään kuin satunnaisesti, nostaa Luontokuva-lehden arviossaan esiin muutamia luontokirjoissa esitettyjä virheellisiä seikkoja, jotka Lilja on korjannut. Toisin kuin aiemmin on esitetty, kehrääjän kidan reunuksena olevat sukaset suojaavat silmiä saaliin siiviltä eivätkä sinänsä liity itse pyyntiin. Uusi tieto on myös, että kehrääjä pesii Suomessakin hyvin usein kaksi kertaa kesässä. Hautala huomauttaa lisäksi, että rengastajan kanssa tehdyt kuvausretket ovat tarjonneet Liljalle mahdollisuuden tutkia sellaista, mihin kuvaaja yksin liikkuessaan ei tule tutustuneeksi. Filmille edelleen kuvaava Hautala toteaa, että salamakuvien valaistus on tasapainossa, mutta myöntää, ettei tunne digikuvauksen tuomia mahdollisuuksia siinä. Otavan kirjapainokin saa Hautalalta kiitoksen laadukkaasta painojäljestä. Hän harmittelee englanninkielisen tekstin mukaanottoa, mutta toteaa, että kirjalle voi löytyä kiinnostusta ulkomaillakin.[5]