Kehrääjä

lintulaji
Tämä artikkeli käsittelee lintulajia. Kehrääjien muita merkityksiä on lueteltu erillisellä täsmennyssivulla.

Kehrääjä (Caprimulgus europaeus) on kehrääjien (Caprimulgidae) lintuheimoon kuuluva laji. Se on tämän heimon ainoa edustaja laajoilla alueilla Euroopassa ja Aasiassa.

Kehrääjä
Paukstelis.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Kehrääjälinnut Caprimulgiformes
Heimo: Kehrääjät Caprimulgidae
Suku: Kehrääjät Caprimulgus
Laji: europaeus
Kaksiosainen nimi

Caprimulgus europaeus
Linnaeus, 1758

Kehrääjän levinneisyysalue, johon on merkitty oranssilla pesimäalue ja sinisellä talvehtimisalue.
Kehrääjän levinneisyysalue, johon on merkitty oranssilla pesimäalue ja sinisellä talvehtimisalue.
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Kehrääjä Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kehrääjä Commonsissa

Koko ja ulkonäköMuokkaa

Kehrääjä on jokseenkin räkättirastaan kokoinen. Pitkä pyrstö ja pitkät, leveäpäiset siivet. Pää suuri. Höyhenet pehmeitä, harmaita ja ruosteenruskeita. Naamioväri erittäin hyvä, ei juurikaan liiku päiväsaikaan. Nokka on erittäin pieni, mutta aukeaa suureksi. Koiraalla käsisiivellä ja pyrstön kulmissa selkeät valkoiset täplät.

Kehrääjän soidinääni on omalaatuinen - pitkä monotoninen   "rrr..."?, joka voi jatkua jopa tuntikausia. Normaalisti pitkiä sarjoja, jotka koostuvat vain parista äänenkorkeudesta. Koiras läpsyttää siipiään kovaäänisesti soidintaessaan. Kutsuäänenä sammakkomainen "kruik"-kurahdus.

Vanhin suomalainen rengastettu kehrääjä on ollut 7 vuotta 11 kuukautta 20 päivää vanha. Euroopan vanhin on brittiläinen vähintään 11 vuotta 11 kuukautta vanha lintu.

LevinneisyysMuokkaa

Kehrääjä on muuttolintu, joka pesii Euroopassa ja Aasiassa ja talvehtii Itä- ja Etelä-Afrikan savanneilla. Laji pesii lähes koko Euroopassa pohjoisimpia osia lukuun ottamatta. Idässä sen esiintymisalue ulottuu Kiinan länsiosiin. Maailmanlaajuiseksi kannaksi arvioidaan 3–6 miljoonaa yksilöä.[1]

Suomessa kehrääjiä esiintyy Etelä- ja Keski-Suomessa. Kevätmuutto kestää toukokuusta kesäkuuhun ja syysmuutto elokuusta lokakuuhun. Suomen kannan kooksi arvioidaan 3 000–5 000 paria.[2] Kanta on kasvanut hieman 1980-luvun jälkeen. Laji luokiteltiin aiemmin silmälläpidettäväksi, mutta vuodesta 2010 lähtien se on ollut elinvoimainen.[3]

Kehrääjä on Suomessa rauhoitettu[2] ja sen ohjeelliseksi korvaussummaksi on asetettu 505 euroa.[4]

ElinympäristöMuokkaa

Kehrääjä pesii kuivilla ja harvapuustoisilla männikköseuduilla.[2] Se viihtyy hakkuuaukeiden, soiden ja kallionlakimänniköiden läheisyydessä.

LisääntyminenMuokkaa

 
Caprimulgus europaeus

Kehrääjä ei rakenna pesää, vaan munii munansa maahan. Muninta alkaa tavallisesti kesäkuun puoliväliin mennessä. Pohjaväriltään vaaleita, tummin kiemuraisin suojavärityksen antavin juovin kuvioituja munia on yleensä 2, joskus 3. Molemmat puolisot hautovat, naaras kuitenkin enemmän. Haudonta-aika on noin 2½ viikkoa. Poikasia ruokkivat molemmat vanhemmat. Poikaset osaavat auttavasti lentää 2-viikkoisina, kunnolla 4−5-viikkoisina. Kehrääjä on sukukypsä 1-vuotiaana.

RavintoMuokkaa

Kehrääjä syö yöperhosia ja muita yöllä lentäviä hyönteisiä. Jos on sateinen sää, eivätkä hyönteiset lennä, se osaa vaipua horrokseen, ja säästää näin energiaa.

LähteetMuokkaa

  1. a b BirdLife International: Caprimulgus europaeus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-3. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.3.2021. (englanniksi)
  2. a b c Kehrääjä Luontoportti. Viitattu 13.3.2021.
  3. Kehrääjä Suomen lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 13.3.2021.
  4. Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeellisista arvoista finlex.fi. Viitattu 13.3.2021.

KirjallisuuttaMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa