Kazys Škirpa

liettualainen upseeri ja poliitikko

Kazys Škirpa (18. helmikuuta 189518. elokuuta 1979) oli liettualainen upseeri ja poliitikko. Škirpa oli Liettualainen aktivistirintaman johtohahmo ja hänestä oli tarkoitus tulla Liettuan väliaikaishallituksen puheenjohtaja toisen maailmansodan aikana. Saksalaiset kuitenkin estivät aikeet ja Škirpa päätyi lopulta keskitysleirille. Sodan jälkeen hän muutti Yhdysvaltoihin, jossa hän julkaisi muistelmansa.

Kazys Škirpa
Kazys Škirpa valokuvassa vuodelta 1938.
Kazys Škirpa valokuvassa vuodelta 1938.
Henkilötiedot
Syntynyt18. helmikuuta 1895
Nemajūnai
Kuollut18. elokuuta 1979
Washington (DC)
Muut tiedot
Koulutus ETH Zürich

ElämäkertaMuokkaa

Škirpa syntyi maanviljelijäperheeseen Nemajūnaissa lähellä Biržaita vuonna 1895. Vuonna 1916 hän liittyi Venäjän armeijaan, valmistui sotilasakatemiasta Pietarhovista ja lähetettiin Siperiaan. Syksyllä 1917 hän palasi Pietariin ja kokosi yhteen Liettuan itsenäisyyttä tukevia joukkoja. Vuonna 1918 Škirpa liittyi vastaperustettuun Liettuan armeijaan ja otti osaa eturintaman taisteluihin rykmentin komentajana. Sittemmin hän opiskeli sotilaskoulussa Kaunasissa ja Belgian sotilasakatemiassa Brysselissä valmistuen vuonna 1925. Hänestä tuli pääesikunnan tiedustelujohtaja, mutta hän joutui eroamaan vallankaappauksen myötä vuonna 1926. Sotilasuransa jälkeen Škirpa alkoi toimia diplomaattina. Hän työskenteli ensin Liettuan Saksan lähetystössä virkailijana ja sitten sotilasattaseana. Vuonna 1937 Škirpasta tuli Liettuan edustaja Kansainliitossa. Puolan esitettyä uhkavaatimuksen Liettualle maaliskuusta 1938 Škirpa lähetettiin Varsovaan solmimaan diplomaattisuhteet Liettuan ja Puolan välille. Sittemmin hänestä tuli ensin Liettuan Puolan ja sitten Saksan suurlähettiläs.[1]

Neuvostoliiton miehitettyä Liettuan ja liitettyä sen itseensä vuonna 1940 Škirpa oli mukana perustamassa Liettuan uudelleenitsenäistymiseen tähtäävää Liettualaista aktivistirintamaa Berliinissä. Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon vuonna 1941 liettualaiset aktivistit perustivat väliaikaishallituksen, jonka johtoon Škirpan oli tarkoitus asettua 23 kesäkuuta 1941. Saksalaiset estivät kuitenkin hänen lähtönsä Liettuaan hänen Liettuan itsenäisyyden kannatuksen takia. liettuaan lähdön sijaan hänet asetettiin kotiarestiin Etelä-Saksaan. Vaadittuaan jälleen Liettuan itsenäisyyttä vuonna 1944 hänet lähetettiin Bad Godesbergin keskitysleirille.[1]

Toisen maailmansodan jälkeen Škirpa muutti ensin Ranskaan ja vuonna 1946 Irlantiin, jossa hän opetti venäjää Dublinin yliopistossa. Vuonna 1949 hän muutti edelleen Yhdysvaltoihin, jossa hän työskenteli Kongressin kirjastossa Washingtonissa. Škirpa jäi eläkkeelle vuonna 1965 ja julkaisi muistelmansa Sukilimas Lietuvos suverenumui atstatyti vuonna 1975. Škirpa kuoli Washingtonissa vuonna 1979.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Wojciech Roszkowski ja Jan Kofman: Biographical Dictionary of Central and Eastern Europe in the Twentieth Century, s. 920-921. M.E.Sharpe, 2008. ISBN 978-0-7656-1027-0. (englanniksi)