Kaulaliina
Kaulaliina on kaulaa peittävä pitkänomainen suorakaiteen muotoinen vaatekappale. Materiaalina on tekstiili. Kaulaliina kiedotaan kaulan ympärille yhden tai useamman kerran ja päät jätetään joko vapaiksi tai takin alle. Kaulaliinan voi tehdä itse joko virkkaamalla tai neulomalla.
Kauluri
muokkaaKauluri on kaulaa suojaava kaulaliinaa vastaava tekstiili, mutta se on tarkoitettu puettavaksi. Siinä on päänaukko sekä korkea kaulusosa, eikä sitä kiedota kaulan ympärille.
Historia
muokkaaEuroopassa kaulaliina on kuulunut oleellisena osana miesten vaatetukseen 1600-luvun puolivälistä 1800-luvun puolivälin tienoille.[1] Naisten pukuihin tämä asuste ei ole kuulunut yhtä keskeisesti kuin miesten puvustoon.[2]
Kaulaliinasta tuli 1600-luvun puolivälissä miesten säätyläispukujen tärkeä koriste, joka solmittiin etupuolelta. Se oli tavallisesti valkoinen ja sen päissä oli pitsiä.[2] Sotilaspukujen kanssa käytettiin 1600-luvun lopulta lähtien mustaa kaulan ympäri kiedottua liinaa. Noin 1665–1680 kaulaliinan sitomiseen käytettiin värillistä nauhaa, ja 1600-lopulla oli myös muotia sitoa se löysään solmuun siten, että sen päät riippuivat vapaina. Vuosina 1690–1730 vallinneen Steenkirk-muodin aikana kaulaliinan päät kietaistiin löysästi toistensa ympäri ja pujotettiin takin napinläven läpi tai kiinnitettiin takkiin neulalla. Vuoden 1730 tienoilla kaulaliinasta tuli vaatimaton side kaulan ympärille.[1]
Kaulaliinaan kuului 1700-luvulla usein röyhelö.[2] Vuoden 1780 tienoilla alettiin käyttää suurta kaulan ympäri kietaistua valkoista kaulaliinaa, joka 1800-luvun alussa peitti leuankin.[1] Nelikulmaiset niskasta sidotut kaulaliinat tulivat muotiin 1780-luvulla. Ranskan suuren vallankumouksen jälkeen tuli tavaksi kietoa kaulaliina useaan kertaan kaulan ympäri, ja jos halusi näyttää keikarilta, se ulottui korviin saakka. Niskan puolelta solmiminen tuli jälleen muotiin 1830-luvulla ja kiinnittämiseen käytettiin usein solkea (solkihuivi). Tällöin oli tapana ommella etupuolelle ruusuke. 1850-luvun muoti edellytti kapeaa, usein mustaa kaulaliinaa, josta tulee mieleen nykyaikainen solmio. Leveitä kaulaliinoja alettiin suosia 1870-luvulla ja 1880-luvulla ne levenivät lisää peittäen koko paidanrinnuksen.[2]