Katalaunien kenttien taistelu

taistelu roomalaisten ja hunnien välillä 451

Katalaunien kenttien taistelu (myös Katalaunisten kenttien taistelu) käytiin vuonna 451 roomalaisen kenraalin Aëtiuksen johtamien liittoutuneiden joukkojen ja Attilan johtamien hunnien välillä. Taistelu käytiin nykyisen Koillis-Ranskan alueella roomalaisen Catalaunumin, nykyisen Châlons-en-Champagnen kaupungin pohjoispuolella. Katalaunien kenttien taistelu oli Länsi-Rooman valtakunnan viimeinen suuri sotilasoperaatio.

Katalaunien kenttien taistelu
Osa hunnien hyökkäystä Galliaan
Attila Galliassa 451 ja taisteluun johtaneet tapahtumat
Attila Galliassa 451 ja
taisteluun johtaneet tapahtumat
Päivämäärä:

20. kesäkuuta 451

Paikka:

Katalaunien kentät, Koillis-Ranska

Lopputulos:

Epäselvä, hunnit joutuivat vetäytymään

Osapuolet

Rooman valtakunta
visigootit
frankit

hunnit
Ostrogootit
Gepidit

Komentajat

Aëtius
Teoderik I
Sangiban
Thorismund

Attila
Valamir[1]
Thiudimer
Videmir
Ardaric
Childeric I
Laudaricus †

Vahvuudet

30 000–50 000

30 000–50 000

Tappiot

?

?

Kumpikin armeija koostui useiden kansojen lähettämistä joukoista. Aëtiuksen liittoutumaan kuuluivat muun muassa visigootit, saalilaiset ja ripuaariset frankit, sarmaatit, burgundit sekä saksit. Visigoottien kuningas Teoderik I kaatui taistelussa, ja hänen poikansa Thorismund nimitettiin uudeksi kuninkaaksi taistelukentällä. Attilan liittolaisina on mainittu gepidit ja ostrogootit sekä mahdollisesti myös jotkin burgundi- ja frankkiheimot.

Katalaunien kenttien taistelun voittaja jäi epäselväksi, vaikka hunnit joutuivatkin vetäytymään takaisin asuinsijoilleen Pannoniaan. Taistelua on usein pidetty yhtenä Euroopan historian käännekohdista. Se ei kuitenkaan varsinaisesti pysäyttänyt hunnien Euroopan valloitusta. Attila pystyi jo seuraavana vuonna hyökkäämään Italiaan ja aiheuttamaan siellä paljon tuhoa. Hunnien hyökkäykset tyrehtyivät vasta Attilan kuoltua.

On väitetty,[2] että hunnit olisi voitu kukistaa taistelussa lopullisesti ja että Thorismund olisi halunnut tehdä tämän kostaakseen isänsä kuoleman, mutta että Aëtius olisi halunnut pitää hunnit uhkana germaanikansoille, niin että nämä eivät olisi voineet uhata Länsi-Roomaa.

Lähteet

muokkaa
  1. Kings of the Ostrogoths in Pannonia Foundation for Medieval Genealogy. Viitattu 25.10.2019. (englanniksi)
  2. Goldsworthy, Adrian: ”XVII Hunnit”, Rooman valtakunnan tuho, s. 353. Ajatus Kirjat, 2009. ISBN 978-951-20-7968-1

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Taistelua kuvaava miniatyyrimaalaus 1300-luvulta.