Kastanjaselkätyranni
Kastanjaselkätyranni (Lessonia rufa) on Etelä-Amerikassa elävä varpuslintu. Se on pieni avointen maiden lintu, jota tavataan mantereen eteläosassa. Naaraat ovat ruskehtavia ja koiraat mustia lukuun ottamatta selän hyvin erottuvaa kastanjanruskeaa laikkua. Ne ovat saaneet Chilessä nimen Colegial eli ”koulupoika”, koska koiraiden läikkä muistuttaa koululaisen nahasta tehtyä kirjalaukkua.[2] Kastanjaselkätyranni on joskus luettu samaan lajiin ruskoselkätyrannin kanssa.[3]
| Kastanjaselkätyranni | |
|---|---|
 Naaras |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Tyrannit Tyrannidae |
| Suku: | Ruskoselkätyrannit Lessonia |
| Laji: | rufa |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Lessonia rufa |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Kastanjaselkätyranni on pienikokoinen lintu, jonka pituus on 11,5–12,5 senttiä.[4] Lajin lyhyt nokka sekä jalat ovat mustat. Jalan takakynsi on hyvin pitkä.[5] Koiraiden höyhenpuku on musta, lukuun ottamatta selässä olevaa selvästi erottuvaa kastanjanruskeaa laikkua. Naaraat ovat selvästi eri värisiä. Niiden pää ja kaula ovat ruskehtavanharmaat ja selkä haalean punaruskea. Siivet ovat pääosin mustat[4] ja niissä on myös juovia.[5] Vatsapuoli vaaleantuhkanharmaa. Nuoret linnut ovat hyvin samanvärisiä kuin naaraat, mutta niiden selkä on punaruskeampi.[4]
Kastanjaselkätyranni muistuttaa ulkonäöltään ruskoselkätyrannia, mutta kastanjaselkätyrannit ovat pienempiä. Lisäksi niiden naarailla vatsapuoli on haaleampi, niillä on näkyvät siipikuviot ja pyrstön reunat ovat valkoiset.[5] Naaraat voidaan sekoittaa myös pahtamaatyranneihin, joiden selästä puuttuu kuitenkin kastanjaselkätyranninaaraille ominainen punaruskea häivähdys.[6]
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Kastanjaselkätyrannin pesintäalue ulottuu Keski-Chilestä ja Keski-Argentiinasta Tulimaahan. Talveksi ne muuttavat pohjoiseen Argentiinaan Pohjois-Chileen, Etelä-, ja Itä-Boliviaan, Paraguayhin, Uruguayhin, ja Brasilian kaakkoiskärkeen.[4][5] Harhailijana lajia on tavattu myös Falklandinsaarilla[7] ja Antarktiksen alueella.[1]
Lajin elinympäristöä ovat avoimet maat, joilla kasvaa lyhyttä ruohoa tai on paljasta maata. Sen elinpaikat ovat lähellä marskimaita, rannikkolaguuneja,[4] soita,[2] rannikkoa tai järvenrantoja.[5] Kastanjaselkätyrannin elinympäristö on yleensä alle 1 000 metrin korkeudessa merenpinnasta, mutta sitä on tavattu jopa 2 000 metrin korkeudessa.[4]
Elintavat muokkaa
Kastanjaselkätyranni on hyvin aktiivinen lintu. Se liikkuu lähinnä maassa, mutta sitä näkee usein myös istumassa matalissa pensailla ja aidoilla sekä kivillä ja kummuilla.[4] Pesintäajan ulkopuolella se liikkuu pieninä, löyhinä ryhminä. Ravinto koostuu hyönteisistä, joita se saalistaa maassa juosten, ja tekee usein pyrähdyksiä ilmaankin nappaamaan niitä.[5]
Lisääntymisaika ulottuu syyskuulta tammikuuhun. Etelässä pesivät kastanjaselkätyrannit lisääntyvät myöhemmin kuin pohjoisen lajitoverit. Koiraat tekevät soitimella 10–15 metrin pyrähdyksiä ylös ilmaan.[4] Kuppimainen pesä rakennetaan varvuista, pienistä oksista, juurista, ja heinästä.[2][4] Se sijaitsee usein ulkonevan kasvillisuuden alla, kallionkielekkeellä, marskimaan heinikossa tai matalassa pensaassa. Naaras munii pesään kahdesta neljään munaa. Koiras ei osallistu poikasten hoitoon millään tavalla, joten työ jää kokonaan naaraan vastuulle. Kun poikaset ovat tulleet lentokykyisiksi ja pystyvät lentämään pitkiä matkoja, ne muuttavat emonsa kanssa pohjoiseen.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b BirdLife International: Lessonia rufa IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 25.2.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c Sharon R. Chester: A wildlife guide to Chile: continental Chile, Chilean Antarctica, Easter Island, Juan Fernández Archipelago, s. 266. Princeton University Press, 2008. ISBN 978-0-691-12975. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 28.9.2011). (englanniksi)
- ↑ Austral Negrito (Lessonia rufa) 2010. The Internet Bird Collection. Viitattu 28.9.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j ARKive: Patagonian negrito videos, photos and facts - Lessonia rufa 2009. Wildscreen. Arkistoitu 31.7.2011. Viitattu 23.9.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Arthur Grosset: Austral Negrito (Lessonia rufa) Arthur Grosset's Birds. Viitattu 23.9.2011. (englanniksi)
- ↑ Robert S. Ridgely, Guy Tudor: Field Guide to the Songbirds of South America: The Passerines, s. 266. University of Texas Press, 2009. ISBN 978-0-292-71748-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 28.9.2011). (englanniksi)
- ↑ Mike Morrison, Alan Henry, Robin Woods: Rare and Vagrant Birds in the Falkland Islands 2005 (PDF) 2005. Falklands Conservation. Arkistoitu 13.1.2012. Viitattu 29.9.2009. (englanniksi)