Karttakieli
Karttakieli (lat. lingua geographica) on yleinen, synnynnäinen, hyvänlaatuinen, krooninen tai uusiutuva kielen pinnan muutos. Se ei ole tauti, joten se ei voi myöskään tarttua.[1] Kielen pinnalle, sivuille ja toisinaan myös alapinnalle ilmestyy eri kokoisia, epäsäännöllisiä, sileitä, karttamaisia punaisia laikkuja, joista kielen nukka häviää.[1] Punaisten alueiden reunoilla saattaa mutkitella valkoisia juovia.[2] Viikkojen tai kuukausien – toisinaan jopa päivien – kuluessa juovien ja laikkujen muoto ja paikka saattavat vaihdella.[1][2]
Yleisyys muokkaa
Karttakielen yleisyys väestössä on noin 2–3 %.[1][3] Sitä esiintyy kaikenikäisillä ihmisillä.[2] Naisilla sitä esiintyy kuitenkin kaksinkertaisesti miehiin verrattuna.[1] Noin 20 % karttakielipotilaista potee myös uurrekieltä (lat. lingua plicata).
Oireet muokkaa
Koska punaisten laikkujen pinta on paljas ja herkkä, se saattaa kipeytyä käytettäessä alkoholia, tupakkaa tai syötäessä happamia ruokia, kuten sitrushedelmiä tai tomaattia, taikka mausteisia ruokia, etenkin chiliä.[1]
Etiologia muokkaa
Karttakielen etiologia on tuntematon.[1] Joillain alueilla kielen pintasolukko kuoriutuu liian nopeasti. Iho on näillä alueilla ohutta aiheuttaen punoitusta ja arkuutta sekä herkkyyttä sieni-infektioille. Toisaalla solut uusiutuvat tavallista hitaammin, jolloin pinta muuttuu vaaleammaksi. Karttakieli ei koskaan muutu pahanlaatuiseksi.[2] Karttakielen synty saattaa liittyä psoriasikseen, Reiterin tautiin, astmaan tai atopiaan. Myös perintötekijät saattavat altistaa sille.[1]
Diagnosointi ja hoito muokkaa
Diagnosointi tapahtuu pelkällä kielen katselmuksella. Karttakieli ei yleensä vaadi hoitoa, eikä siihen ole olemassakaan parantavaa hoitoa. Aristaviin kohtiin voidaan käyttää paikallista pintapuudutetta (esimerkiksi lidokaiiniliuosta) tai kortisonivoiteita tai -liuoksia.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i Duodecim Terveyskirjasto
- ↑ a b c d Hammaslääkäriliitto - Karttakieli (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Therapia Fennica - Karttakieli