Karl Wolff

Karl Friedrich Otto Wolff, lempinimeltään Wölffchen,[1] (13. toukokuuta 1900 Darmstadt, Saksa17. heinäkuuta 1984 Rosenheim, Saksa) oli saksalainen SS-kenraali, arvoltaan SS-Obergruppenführer. Wolff toimi vuosina 1933–1943 SS-komentaja Heinrich Himmlerin esikuntapäällikkönä.

Karl Wolff
Karl Wolff
Karl Wolff
Henkilötiedot
Syntynyt13. toukokuuta 1900
Saksan keisarikunta Darmstadt, Saksa
Kuollut15. heinäkuuta 1984 (84 vuotta)
Saksa Rosenheim, Saksa
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)  Saksan keisarikunta
Saksa Natsi-Saksa
Taistelut ja sodat
Sotilasarvo SS-Obergruppenführer

Ura natsipuolueessaMuokkaa

Wolff syntyi Darmstadtissa Saksassa. Hän palveli ensimmäisessä maailmansodassa Saksan armeijassa ja vapautui sodan lopussa luutnanttina. Vuonna 1931 Wolff liittyi kansallissosialistiseen puolueeseen, ja seuraavana vuonna SS:ään. Hän nousi vuonna 1933 Reichsführer-SS Heinrich Himmlerin esikuntapäälliköksi. Wolff oli koko natsihallinnon ajan Saksan valtiopäivien jäsen.

Helmikuusta lokakuuhun 1943 hän oli SS:n ja poliisin ylipäällikkö Pohjois-Italiassa. Keväällä 1945 Wolff neuvotteli Yhdysvaltain Allen Dullesin kanssa länsiliittoutuneiden ja Saksan erillisrauhasta. Kyseinen aikomus oli nimeltään operaatio Crossword, joka tunnetaan myös nimellä operaatio Sunrise. Neuvostoliiton tiedustelu teki neuvottelut kuitenkin tyhjäksi. Operaatio vaikutti osaltaan Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välisen kylmän sodan alkamiseen.[2]

Suomalainen kunniamerkkiMuokkaa

Wolffille myönnettiin kesällä 1940 hänen käydessään Suomessa korkea-arvoinen kunniamerkki, Suomen Valkoisen Ruusun suurristi ansioistaan Petsamon nikkeliä koskevissa asioissa. Wolf toimi tuolloin kontaktina Suomen ja Saksan sotilasjohdon välillä.[1]

Tuomio sotarikoksistaMuokkaa

Toisen maailmansodan päätyttyä Yhdysvaltain 88. jalkaväkidivisioona vangitsi Wolffin 13. toukokuuta 1945 tämän huvilassa Bolzanossa Italiassa. Wolff toimi todistajana Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynneissä. Hänet itse tuomittiin neljäksi vuodeksi vankeuteen, josta hän istui viikon. Sodan jälkeisessä Saksassa Wolff loi menestyksekkään uran PR-miehenä.[2]

Holokaustia organisoineen Adolf Eichmannin kaappasi Israelin tiedustelupalvelu Etelä-Amerikassa. Hänet tuomittiin kuolemaan israelilaisessa tuomioistuimessa 1961. Karl Wolff antoi noihin aikoihin haastattelun laajalevikkiselle saksalaiselle viikkolehdelle, jolloin länsisaksalainen tuomioistuin kiinnitti hänen menneisyyteensä uudestaan huomiota. Seuranneessa oikeudenkäynnissä vuonna 1964[3] hän sai 15 vuoden tuomion juutalaisten murhaamisesta ja 300 000 juutalaisen lähettämisestä Treblinkan tuhoamisleiriin.[2] Hänet kuitenkin vapautettiin heikon terveydentilan perusteella vuonna 1969lähde?.

LähteetMuokkaa

  • Jokipii, Mauno: Vuodenvaihde 1940— 1941 uudessa valossa. Historiallinen Aikakauskirja, , nro 2/1977. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura.

ViitteetMuokkaa

  1. a b Jokipii 1977, s. 79
  2. a b c Some of the Prisoners hed at Special Camp 11: Karl Wolff (Arkistoitu – Internet Archive) Luettu 6.6.2006
  3. HS 50 vuotta sitten Helsingin Sanomat. 16.7.2014. Viitattu 2.2.2022.

Aiheesta muuallaMuokkaa