Karl Ristikivi (16. lokakuuta 1912 Läänemaa Viro[1]19. heinäkuuta 1977 Solna, Tukholma, Ruotsi) oli virolais-ruotsalainen kirjailija.

Ristikivi pakeni 1943 Suomeen ja siirtyi 1944 Ruotsiin. Hän työskenteli vakuutusvirkailijana. Kirjailijana hän kuvasi realistisesti virolaista kaupunkielämää 1900-luvun vaihteen jälkeen sekä elämää pakolaisena. Aihepiiriin kuului myös keskiajan kuvaus. Lisäksi hän kirjoitti runoja, lastenkirjoja sekä Viron kirjallisuushistorian Eesti kirjanduse lugu (1954).[1]

Teokset

muokkaa

Romaanit

muokkaa
  • Tuli ja raud, 1938
  • Õige mehe koda, 1940 suom. Oikeamielisen miehen talo, 1953
  • Rohtaed, 1942 suom. Yrttitarha, 1945
  • Kõik mis kunagi oli, 1946
  • Ei juhtunud midagi, 1947
  • Hingede öö 1953 suom. Sielujen yö, 2022
  • Põlev lipp, 1961
  • Viimne linn, 1962
  • Surma ratsanikud, 1963
  • Imede saar, 1964
  • Mõrsjalinik, 1965
  • Rõõmulaul, 1966
  • Nõiduse õpilane, 1967
  • Õilsad südamed, 1970
  • Lohe hambad, 1970
  • Kahekordne mäng, 1972
  • Rooma päevik, 1976

Runokokoelma

muokkaa
  • Inimese teekond Lund 1972
    • Ihmisen matka: runoja, suomeksi toimittaneet Pirkko Huurto ja Irmeli Pääkkönen. Pohjoinen, 1998 ISBN 951-749-322-3

Lastenkirja

muokkaa
  • Kumppanukset : kertomus neljän koiranpenikan seikkailuista, suom. Kerttu Mustonen, Otava, 1942. Sarja: Meidän lasten kirjasto; 19

Lähteet

muokkaa
  1. a b Otavan Iso tietosanakirja osa 7 p. 546
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.